Kuopan kaivuuta

Tänään metsälenkillä me Seitan kanssa kaivettiin kuoppia ojan törmään. Yhtään vesimyyrää ei sattunu oleen kotona, mutta Seita sai kuononsa aika suttuiseksi.

Kotona korkeempi ihminenkin kaivoi kuopan ja hautas sinne pienen, mustan mytyn. Se oli meidän Miisukissa, joka kuoli viime yönä.

Eihän me sitä enää paljon viime aikoina nähty, kun se asui saunaosastolla, missä nuoremmat kissat ei päässy sitä kiusaamaan. Se oli jo hurjan vanha ja aika vaivainen. Sille itelle oli varmasti parempi, että se pääsi jo kissojen taivaaseen.

Meidän matalampi itkee kumminkin ja me muut lohdutetaan niin hyvin ku osataan.

Kaikki kuluu joskus loppuun, kissat, koirat ja ihmisetkin. Siksi oliskin niin tärkeetä olla hyvä toisille, niin kauan kuin ne vielä on meidän kanssa.