Tänään päästiin korkeemman ihmisen mukana mettään pyydystään sieniä. Se ei ollu ollenkaan niin jännää ku vois luulla. Olis paljo hauskempaa, jos ne kanttarellit pinkois karkuun, mutta siellä ne vaan kökki koivun juurella, eikä menny edes piiloon, joten mä en oikeen tajunnu, miks korkeempi käski meidän etsii niitä.
Juokseminen on kuitenkin aina hauskaa ja kyllä me sit juostiinkin. Varvut oli ihan märkiä, kun just oli satanu ja niin tuli turkki pestyä siinä samalla.
Kun oltiin riehuttu tassuista ylimääräinen virta pois jaksettiin istua tossa isolla kivellä sen aikaa, kun korkeempi ihminen napsi meistä ison nipun kuvia.Turkki ei nyt ollu hyvin, mutta muuten yritettiin tällätä naamaa nätisti, kun tarttee kuulemma ottaa kuvia kennelin kotisivuja varten.
Ettäkö ihan oikeasti kantarelleja?! Kyllä niiden perässä kannattaa pinkoa, vaikkei ne himmahtaiskaan. Jo vain tulisi minunkin kinttuihini liikettä, jos tietäisin jossain täällä likistöllä moisia herkkuja löytyvän. Nykyisin isäntä saa yrittää maanitella mua lenkillä, enkä sittenkään lähde. Ei ole osannut oikeasta narusta nykäistä.
VastaaPoistaSiellä puiden juurella nököttelee vaikka minkämoisia sieniä, semmosia hianoja punaisia valkopilkullisiakin. Kannattaa mennä kattomaan, Aila :)
VastaaPoistaJuu, punikkeja näin minäkin eilen marketin puistossa. Sellaisia ruskeahattuisia punikkeja.
VastaaPoista