maanantai 5. heinäkuuta 2010

Viileetä, kiitos

Nyt ei oo kyllä mikään lapinkoiranilma. On meinaan aika hirmuinen hiki. Mun puolesta sais tulla jo vähä viileempää. Olkkarissa noi takaneduslaatat on paras paikka, kun ei ne koskaan tuu oikeen lämpimiks. Ulkona mä teen sit kuopan tai ryömin ruusupuskan alle varjoon.

Meidän matalampi ihminenkin odottaa syksyä ja höpisee jostain pennuista. Yks yö se kirjotteli paperille pitkän rivin uulla alkavia koirannimiä, kun se aikoo kuulemma antaa pennuille nimet, jotka alkaa samalla kirjaimella kuin niiden äidilläkin. Kukahan Ulla meillä meinaa pentuja syksyllä hankkii. Ei meillä mun mielestä oo tällä hetkellä ketään muuta ku mä, jonka nimi alkaa uulla..

Tajuukohan se edes ettei niitä pentuja noin vaan hankita. Voi olla, ettei semmosia edes tuu, vaikka tilattais, eikä vielä oo edes tilattu..

4 kommenttia:

  1. Hyvän paikan sisällä ootkin keksiny! Saivan lemppari on parvekkeen betonilattia, vai mitä materiaalia lieneekään, pääasia että se on viileä.

    Antaahan ihmisten hössöttää, se on niistä kivaa :) (nimittäin tämänkin talouden emäntä on tehny listaa, kaikista kirjaimista). Ota sie, Usma, vaan ihan rennosti ja toivotaan viileämpiä ilmoja.

    VastaaPoista
  2. Peikko voisi hualia piänen koeran, jonka nimeksi se antaisi Usva. Nii, jollei sillä olisi jo ennestään nimeä.

    Kysypäs, Usma, siltä matalammalta saako perunakellariin mennä jäähtymään :)

    VastaaPoista
  3. Ai, teillä kans ja viälä kaikista kirjaimista. Emännät on joskus vähä hassuja, wind-up toy ;-)

    Juu, Usva on oikein hiano nimi, Isopeikko Se oli matalamman listallakin kuulemma ensimmäisenä ennen Uulaa, Unnaa, Umuria, Unia ja ..vaikka mitä. Ei taida niin paljon pentuja yksi koira koskaan saadakaan kuin se niitä keksi :)

    VastaaPoista
  4. Pentuja, syksyllä, hmm... :)

    Doris kävi tänään meressä jäähtymässä. Ranta kyllä kovasti kutsui välillä puoleensa, mutta tulihan tuota uituakin.

    VastaaPoista