tiistai 8. tammikuuta 2013

Supiturkki

Nyt kyllä meinas Ainusta ja musta tulla supiturkki. Nolottaa vähän kertookin, mutta näin se juttu meni: oltiin eilen lenkillä niin, että oli jo sysipimeetä, kun lähdettiin kotia kohti. 

Aika usein me näin talvella mennään tommosta rauhallista metsätietä semmoselle peltoaukealle, jossa meillä on lupa juoksennella. Nyt kävi kummiskin niin, että takasintulomatkalla me Ainun kans jouduttiin hetkeksi ..hmm..hukkaan. (. Onneks ei sentään susihukkaan.Joku vois tietysti sanoo, että me vähän niinku karattiin, mutta korkeempi on hienotunteinen ihminen, eikä puhunu semmosesta mitään).

Kun lähtee kolmen koiran kanssa, niin kotiin ei parane palata vaan yhden kanssa - ainakaan tässä huushollissa ja niin korkeempi sit kauheesti etti meitä, eikä mistään meinannu löytyä. Seita auttoi. Se kävi edeltä kattomas yhden paikan ja palas sitten kertomaan korkeemmalle, että siellä ne on.

Paksussa lumessa oli hankala tarpoa. Onneks korkeemmalla oli sentään taskulamppu mukana. Lähemmäs päästessä se sit jo kuulikin, kun me kamalasti inistiin - ahtaasti molemmat samassa supikoirahäkissä!!

Tottakai me oltiin haistettu ne herkut, jotka sen supin pyydykseen oli laitettu. Kummatkin ehdittiin samaan aikaan niitten kalojen kimppuun ja niin se loukku sit napsahti. Oli vähän ahdasta kahdella hyvän kokosella lapinkoiralla. Eväätkin loppu aika pian. Onneks Seita ja korkeempi ihminen tuli hakemaan meidät kotiin.

16 kommenttia:

  1. Uudenvuoden seikkailut ovat siis alkaneet :) Vauhdikasta uutta vuotta koko teidän jengille!

    VastaaPoista
  2. Hymyilytti (nauratti) meillä! Ihmisistä sanotaan että ahneella on p.... loppu! Opitteko mitään? :))))

    VastaaPoista
  3. Ai että nauratti;DD Onnellinen loppu sentään. Opitteko, että muitten eväitä (ansan ruoka) ei kannata syödä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me vähän huonosti opitaan tommosia juttuja..tai Seita ehkä oppii, mutta me ollaan Ainun kanssa vähän eri sorttia. Toivottavasti ei kummiskaan käy noin ku Maria Veikontytär ennustaa..

      Poista
  4. Hui kamala! Kaikkea sitä voikin sattua. Onneksi oli Seita kätevänä tyttönä auttamassa etsinnöissä.

    VastaaPoista
  5. Ensin kauhistelin, sitten minuakin nauratti. Mutta mitä mahtaa ihmetellä ansan virittäjä? Luulee vielä että joku hiippailija kävi ryöväämässä supikoirasaaliin...? Tuskin teidän ihmiset ainakaan lataavat ansaa ennalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuei. Ei tainnut isäntä pimeässä ryhtyä virittelyihin...ja sen verran pidetään muutenkin otusten puolta, että ei metsästäjien pyrkimyksiä pahemmin aviteta.

      Poista
  6. Apua! Onneksi oli Seita apuna. Älkää nyt enää tuommosia järjestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kuulemma vähän semmosia, ettei me oikeen mahdeta itsellemme mitään ;D

      Poista
  7. Huhhuh! Olipas teillä seikkailu! Onneksi Seita ja ihminen löysivät teidät nopsaan ja kaikki päättyi onnellisesti (hali).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meidän matalampi aika lailla säikähti ja niin me itekki. Korkeemmasta ei aina oikeen tiedä. Sitä ainaskin nauratti.

      Poista
  8. Tuo viimeinen kuva jälleen nappiotos: Seita paimentaa kahta itseään isompaa koiraa, jotka näyttävät tosi noloilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä se minustakin näyttää, vaikkei kuva taida olla ihan autenttisesta tilanteesta napattu :)

      Poista