Sattuu ja tapahtuu

-Ken on maassa kaunehin. No, Seita tietysti.

Nyt on kyllä parin päivän aikana sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Matalampi ei vaan oikeen oo kondiksessa kirjottamaan. Se siristelee silmiään ja väittää, että valo sattuu ja sit se juoksee aina välillä oksentaan. Me kissojen kanssa oksennetaan yleensä eteisen matolle, mutta jostain syystä toi matalampi tykkää mennä vessaan.

Eilen kävi semmonen onnettomuus, että se poikakoira, jonka kanssa mulla oli tässä taannoin se pikaromanssi, jolla oli ikävät seuraukset, jäi traktorin alle ja sai kipeetä. Se pelästyi siitä niin, että lähti hurjasti juoksemaan tietä pitkin niin pitkälle ku tassut kantoi ja aika kauas se kerkeskin. Kukaan ei tiedä minne se reppana pyrki. Kotiin vissiinkin, kun ei se edes asu täällä paikkakunnalla.

Me Seitan ja korkeemman ihmisen kans lähdettiin etsintäpartioon mukaan ja kyllä se onneks lopulta löytyi ja saatiin lääkäriin. Se oli loukannut lonkkansa ja tasssun kannuskin oli revennyt. Onneks se on nuori ja vahva koirapoika, niin se voi siitä vielä hyvin parantuakin.

Tästä kannattaa nyt varmaan ottaa opikseen se, ettei koirien oo viisasta lähtee ollenkaan yksin tielle juoksentelemaan, mutta eihän sitä meinaa aina muistaa. Ei toi Seitakaan, joka meinaa kiskoa meidän matalamman ihmisen aina nurin, kun se näkee jalkakäytävällä yhen kääpiökoiran, jolla on vaaleenpunanen takki päällä. Voitteks kuvitella mitään niin kornia? Seita ei ainakaan voi ja se on sen aika epäystävällisesti muutamaan kertaan sille pikkukoiralle sanonukki. Mun huonotapainen pikkusisko..