Vinski ja Muska

Sillä kintaankokoisella on kova homma, kun pitää opetella tuntemaan niin monta uutta tyyppiä. Vinskin ja Piiskun kanssa se on jo aika tuttavallisissa väleissä. Me koirat haluttais kovasti kattoo sitä läheltä, mutta kun siitä kuulemma pursuaa täytteet pihalle, jos me käytetään meidän tavanomaista poweria. Pitäis kuulemma opetella jotain itsehillintää, ennenkuin päästään leikkiin sen kanssa. Essi tietysti osaa olla ku viilipytty, mutta meitä pentukoiria aina komennetaan. Tylsäää.

Katse

Meidän ihmiset sanoo, että mulla on intensiivinen ja paimenkoiramainen katse. Kyllä mä paimentamisesta tykkäänkin. Oon harjotellu jo kissoilla, ihmisillä ja lampailla. Kissat on aika mahdottomia tapauksia, mutta muut mua jo aika hyvin tottelee.

Seita on ahmatti

Seita on ahmatti. Jos ei ihminen pidä vahtia, se mättää nassuunsa kaikkien meidän kolmen koiran ruuat. Siltä sen massu alkaa jo näyttääkin. Mua ei syöminen kauheesti kiinnosta ja Essi on niin kiltti, ettei se sille kauheesti viitti pistää kampoihin. Eilen meni kyllä vähän liian pitkälle, kun Seita veti mahalleen maate Essin kupin päälle ja ärisi sille, että mä syön tän. Mokomakin hemmoteltu kakara. Silloon Essikiltäkin jo pinna paloi.

Matalampi ihminen on nyt sitten parina päivänä vääntäytynyt Seitan kanssa remmilenkille. Meidän isojen koirien kanssahan toi pallero ei vielä pärjää, kun me mennään niin lujaa ja semmosissa paikoissa, että se tarttuis vattastaan varpuihin. Tossa iässä mä vedin jo parin kilometrin lenkkejä, eikä tuntunu missään. Mutta me kaikki lapinkoiratkin ollaan erilaisia. Seita keskittyy enemmän tuohon keskikehonrakennukseen kuin muihin sporttilajeihin.

Tietokoneongelmat jatkuu

Tolla matalammalla ihmisellä näköjään tietokoneongelmat vaan jatkuu. Yleisesti ottaen yhteys kuulemma kuitenkin toimii jo hyvin. Muskalla vaan on ihan oma mielipide siitä, mihin emännän tulisi aikaansa käyttää. Niin kyllä meillä koirillakin.

Meitä väsytti

Sinne Toscan uuteen kotiin oli pitkä matka ja kyllä meitä vähän autossa jännittikin. Kun päästiin perille, tehtiin ensin tupatarkastus ja sitten sipattiin molemmat. Tosca sammui ihan istualleen uuden kodin sohvalle. Mulle kävi vähintään yhtä nolosti. Löysin nimittäin tosi kiehtovalta tuoksuvan kengän ja noin siinä sitten kävi. En tiedä johtuiko aromeista vai pitkästä matkasta, mutta valot sammu vähä pitemmäksi aikaa...

Kisuasioita

Toi toinen pieni kintaankokoinen kuulemma jäi sit meille, vaikka olis sille lopulta koteja ollu tarjolla. Meidän ihmiset vaan on tommosia hupsuja, että kun ne kerran saa jonkun pienen pehmoisen syliteltäväkseen, ne ei siitä osaa enää oikeen irti päästää. Mä kuulin, kun matalampi tossa vähän aikaa sitte korkeemmalle huokasi, että toivottavasti ei lähiaikoina osu kohdalle joku ahma, tiikeri tai kirahvi , joka olis kotia ja syliä vailla. Siinä vois jo tulla tukalat paikat.

Eilen me siis vietiin korkeemman ihmisen kanssa se toinen kintaankokonen Vimpeliin ja siellä musta otettiin kuvia. Ehkä näätte niistä jonkun, jos sähköposti onnistuu jossain vaiheessa ne tänne toimittamaan. Meillä on kuulemma verkot jotenkin takussa, vaikken mä täällä oo mitään tavallista isompia takkuja bongannu.
Vinski ja Muska alkaa jo tulla kohtalaisesti juttuun. Vinski on toi iso, joka pientä kuvassa hännällä pepulle taputtaa. Piiskukin pikkuista mielellään paapois, mutta tyttökissat ei tykkää siitä yhtään. Ne taitaa olla semmosia moderneja uranaisia. Metsästys vaan kiinnostaa.

Me koirat ei Muskaa olla vielä saatu yhtään maistaa, haistaa vaan. Tossa ylemmässä kuvassa se katsoo meitä lattialla. Ilmeestä voitte päätellä, mitä se koirista ajattelee.

Lumileikkejä

Toi valkoinen töhnä sit vissiin on ja pysyy, eikä mulla mitään sitä vastaan ole. Siinä on kiva leikkiä. Seita välillä nostelee tassujaan. Sitä vissiin palelee, vaikka se onkin jääkarhun näköinen.

Eilen meille tuli taas Kattinen kylään ja sillä oli kamera. Kun se nappas meistä ton kuvan, jossa mä teen spagaatin, niin korkeempi ihminenkin innostui kuvailemaan ja tossa te nyt näätte, mitä kaikkea kivaa me eilen pihalla puuhattiin. Puuta me ei vielä ihan olla saatu kaadettua, mutta aika komee kuoppa on jo juurelle kaivettu.

Sillä Kattisella oli tällä kertaa Filosofikin mukana ja se on tosi hyvä rapsuttaan koiria. Siitä me tykättiin kovasti. Kissoista sillä meneekin nokka tukkoon, joten nyt ei ollu pelkoa, että Piisku ja kintaankokoiset varastais koko huomion.

Tänään me lähetään korkeemman ihmisen kanssa viemään se pörrösempi kinnasvärkki omaan kotiin Vimpeliin. Saas nähdä onko siellä taas hiiriä imeskeltäväksi pihalla. Viime kerrallahan sen talon kissa oli järjestäny niitä sinne aimo kalmiston.