Kisuasioita

Toi toinen pieni kintaankokoinen kuulemma jäi sit meille, vaikka olis sille lopulta koteja ollu tarjolla. Meidän ihmiset vaan on tommosia hupsuja, että kun ne kerran saa jonkun pienen pehmoisen syliteltäväkseen, ne ei siitä osaa enää oikeen irti päästää. Mä kuulin, kun matalampi tossa vähän aikaa sitte korkeemmalle huokasi, että toivottavasti ei lähiaikoina osu kohdalle joku ahma, tiikeri tai kirahvi , joka olis kotia ja syliä vailla. Siinä vois jo tulla tukalat paikat.

Eilen me siis vietiin korkeemman ihmisen kanssa se toinen kintaankokonen Vimpeliin ja siellä musta otettiin kuvia. Ehkä näätte niistä jonkun, jos sähköposti onnistuu jossain vaiheessa ne tänne toimittamaan. Meillä on kuulemma verkot jotenkin takussa, vaikken mä täällä oo mitään tavallista isompia takkuja bongannu.
Vinski ja Muska alkaa jo tulla kohtalaisesti juttuun. Vinski on toi iso, joka pientä kuvassa hännällä pepulle taputtaa. Piiskukin pikkuista mielellään paapois, mutta tyttökissat ei tykkää siitä yhtään. Ne taitaa olla semmosia moderneja uranaisia. Metsästys vaan kiinnostaa.

Me koirat ei Muskaa olla vielä saatu yhtään maistaa, haistaa vaan. Tossa ylemmässä kuvassa se katsoo meitä lattialla. Ilmeestä voitte päätellä, mitä se koirista ajattelee.