Meidän naapurissa asuu kivoja ihmisiä ja aika usein me päästään käymään niitten kotona. Siellä meitä aina rapsutetaan ja leikitetään. Tossa kuvassa Seita on siellä. Se vaan on hankalaa, kun toi matalampi käskee aina meidän olla kylässä ihmisiksi, vaikka me ollaan koiria. Kuinka me silloon voidaan olla ihmisiksi?! Sen yrittäminenkin on niin vaikeeta ja uuvuttavaa, että kotiin tullessa me ollaan yleensä väsyneempiä ku lenkin jälkeen. Kai se niin on, että meillä pentukoirilla pää väsyy ennemmin kuin tassut..Mut kyllä me vissiin ollaan aika hyvin pärjätty, kun ei oo vielä vierailukieltoo tullu. Eikä me ainakaan olla lattialle siellä kakattu niinku näitten edesmenny Serikoira viimekesänä, kun se oli 17 vuotta vanha ja vissiin jo vähän vanhuudenhöperö. Me ei olla vanhoja ollenkaan, höperöitä ihan muuten vaan...
voihan niiden kanssa, ainakin nyt painittiin ja oltiin niin kaveria :) välillä kyllä hiukan pussailtiin.. Katsotaan sitten ku neiti on vanhemp ja että onko jalostuskelpoinen jos sitte noita pentujakin koittas :) Mutta siihen vielä paljon aikaa ku vauvahan meillä täällä vasta on ja pentumaiset oli kyllä leikitkin, semmosta painia ja ärsyttämistä puolin jos toisin aivan jatkuvasti ;)
VastaaPoistamut et kyllä nää teidän koirat on ihania!