Mukkelis makkelis

Joka puolella surisee, pörisee ja linnunpoikaset mekastaa. Aurinko paistaa. Kaikki vihertää. Tänään me lenkillä juostiin ja telmittiin niin, että mentiin ihan mukkelis makkelis ja maailma oli enimmän aikaa kallellaan. Kyllä kesä on ihanaa aikaa. Varsinkin Seita on ihmeissään. Eihän se tämmöistä voi edes muistaa, kun se syntyi vasta syksyllä. (Enkä mä muuten tossa viimesessä kuvassa Seitaa purru. Se vaan tarkisti onks mun hengitys raikas)

Turkispeitto

"Mä voi peitellä sut, Vinski, jos sua palelee", sanoi Muska ja sitte ne otti yhdessä päivänokoset.

Iso otus

Lempin lisäksi meidän lenkkipolun varrella asuu toinenkin iso eläin. Mä en oikein tiedä, miksi tommosia otuksia sanotaan. Se oli kuulemma hyvä kaveri yhden näiden meidän ihmisten entisen koiran kanssa (Semmosen Serin, joka meni koirien taivaaseen 17 ja puolivuotiaana, ennenku me muutettiin tänne kotiin). Se taitaa olla vähän yksinäinen tuolla aitauksessa tai sitten se luulee meitä siksi Serikoiraksi, kun se aina tulee kattomaan läheltä, kun me mennään ohi. Mä oon joskus menny sitä nuuhkimaan, mut Seita ei uskalla, kun se on noin hirveen iso.

Värit sekaisin

Kamerasta on ollu viime päivinä säädöt jotenkin sekasin ja me näytetään Seitan kanssa kuvissa melkeen vihreiltä. Oikeesti mä oon kyllä ruvennu haalistuun auringossa. Kunhan kamera saadaan kondikseen, yritetään ottaa kuvia, josta näätte kuinka mun suklaanruskeaan karvaan on tullu kullanvärisiä raitoja. Matalampi ihminen on niistä mulle kuulemma kateellinen. Sen kun pitää itte laittaa raidat purkista...No, tosta ylläolevasta kuvasta näkee ainakin sen, että aina ei tiedä, missä minä lopun ja Seita alkaa.

Pusu

Ujo Lempi

Meidän lenkkipolun varrella asuu koira, jonka nimi on Lempi. Se on tosi ujo ja arka, vaikka on tommonen meitä paljon isompi rottis. Nyt me ollaan parina päivänä käyty tervehtimässä ja vähä kesyttämässä sitä. Aluks se ei meinannu uskaltaa ollenkaan tulla meidän luo niin, että sen ihmisen piti vähä tuupata sitä pepusta. Tänään me jo vähän leikittiin. Mä yritin sanoo sille, että me ollaan ihan pieniä ja vaarattomia, mutta Seita meinas pilata koko jutun, kun se rupes haukkuun sitä. Mun mielestä ei silleen kannata tehdä uusille tuttaville. Onneks Lempi toipu siitä nopeesti ja tänään ne Seitan kanssa jo vähä juoksentelikin yhdessä. Soli oikein hyvä, sillä mä sain sit sillä aikaa ihan rauhassa tutkii, mitä löytyi Lempin luukätköstä.

Dilemma

Mitä silloon kuuluu tehdä, kun talossa on vain yks puoliska possunkorvaa ja kolme koiraa? Oikea vastaus olis tietenkin, että painella kiireesti kauppaan hakemaan uus pussi, mutta ihminen ratkaisikin dilemman tänään toisin.

Koska Essille tulee possunkorvista massuvaivoja, se putos pelistä heti kättelyssä ja sai tikkuluun. Seita pyrki kyllä kans korvalle, mutta koska se on niin ahne ja yrittää aina pomottaa meitä muita, ihminen antoi sen herkun vaihteeks mulle.

Eikä Seita sitä multa pois uskaltanu tulla ottaan, kun se taitaa tietää, että ihan oikeesti mulla on kanttia vähä enemmän ku sillä, jos tosi paikka tulee, mutta kyllä se aika rumia jutteli . Kattokaa vaikka sen suupieltä tuossa kuvassa. Sai se kyllä tollasen ison puruluun ja semmosen pikkutikunkin, muttei se kuulemma ollu sama ja se päätteli, että se on Essin syy. Onneks Essi älys mennä vähä kauemmas turvaan blondin kiukulta. Ja mä nautin...

Ei toi nyt munkaan mielestä mikään ihanneratkasu ollu. Ihmisen logiikka on joskus kummallista, mut onneks me koirat ei kanneta kaunaa. Kun korva oli syöty me leikittiin taas vaikka mitä yhdessä.