Lempin lisäksi meidän lenkkipolun varrella asuu toinenkin iso eläin. Mä en oikein tiedä, miksi tommosia otuksia sanotaan. Se oli kuulemma hyvä kaveri yhden näiden meidän ihmisten entisen koiran kanssa (Semmosen Serin, joka meni koirien taivaaseen 17 ja puolivuotiaana, ennenku me muutettiin tänne kotiin). Se taitaa olla vähän yksinäinen tuolla aitauksessa tai sitten se luulee meitä siksi Serikoiraksi, kun se aina tulee kattomaan läheltä, kun me mennään ohi. Mä oon joskus menny sitä nuuhkimaan, mut Seita ei uskalla, kun se on noin hirveen iso.keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Iso otus
Lempin lisäksi meidän lenkkipolun varrella asuu toinenkin iso eläin. Mä en oikein tiedä, miksi tommosia otuksia sanotaan. Se oli kuulemma hyvä kaveri yhden näiden meidän ihmisten entisen koiran kanssa (Semmosen Serin, joka meni koirien taivaaseen 17 ja puolivuotiaana, ennenku me muutettiin tänne kotiin). Se taitaa olla vähän yksinäinen tuolla aitauksessa tai sitten se luulee meitä siksi Serikoiraksi, kun se aina tulee kattomaan läheltä, kun me mennään ohi. Mä oon joskus menny sitä nuuhkimaan, mut Seita ei uskalla, kun se on noin hirveen iso.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jospas kysyisit siltä itseltään. Aika monet otukset tykkäävät puhua juurikin itsestään ja kertoa joka napsaukset ihan pienestä alkaen. Eikähän se sillai selviä, eikä edes tarvi mennä ihan liki vaan se kuulee kyllä kauempaakin.
VastaaPoistaSe onkin hyvä idea. Sitä me kokeillaan.. ja ainahan me voidaan juosta sit karkuun, jos se rupee juttelemaan pelottavia :-)
VastaaPoistaKannattaa mennä haistelemaan. Se tuoksuu tosi hyvälle!
VastaaPoistaSitäpaitsi se näyttää olevan ihan yksin.