torstai 28. toukokuuta 2009

Kieli poskella karkuun

Lenkillä meitä rupes vaaniin tommonen haukka. Luulikohan se meitä pupuiks tai oraviks. Hetken mittailtuaan se tais kuitenkin todeta, ettei se jaksa meitä pesänpehmikkeeks kantaa ja suuntas paremmille apajille
Seitakin on kasvanu ja vahvistunu jo niin paljo, että siiton tullu aikamoinen menijä. Takaa-ajoleikit on nykyään paljo jännempiä, kun sillä on jopa mahikset saada mut joskus kiinni.
Ihan kieli poskella pitää joskus pinkoa, että sitä pääsee karkuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti