Piisku ja patti

 

Meidän Piiskuun on tullu patti, selkään, lähelle häntää. Matalampi kauhistui hirveesti, kun se hoksas sen viikonloppuna ja heti tilattiin aika eläinlääkäriin.

Korkeempi ihminen sen sinne vei, kun ei matalampi jaksa isoa kisua kauheen pitkälti kantaakaan , saatikka pitää kiinni, kun eläinlääkäri tutkii.

Se tohtori oli joku sijainen, eikä vissiin oikeen ottanu asiakseen. Olihan se ihan kiltti Piiskulle ja tutki sitä pattia, mutta ei tehny sille mitään. Pitää kuulemma vaan tarkkailla rupeeko se kasvamaan nopeesti tai ryhtyykö Piisku itse kovasti sitä nyppimään tai nuolemaan. Jos niin käy, se pitää sit leikata pois.

Kummallista tommonen, että kattiin yhtäkkiä saa kasvaa ylimääräisiä ulokkeita, eikä lääkäri tee asialle mitään. Höh.

Koiran paras ystävä

 Koiran paras ystävä...

 ..on tiäteskin ihminen.. ja niinku ihmisilläkin, muitakin kavereita on hyvä olla
ku vaan se kaikkein omin ihminen.

Hyvän kaverin viereen sitä koira kiipeää vaikka puuhun... ja juu-u, itte menin. Ei tarvinnu nostaa, eikä komentaa.

Koiranleikkiä ja muutama pusu

 -Leikki on kuulemma ihmisenpoikasten työtä. Työstä se käy meillä koirillakin. Ainaskin tulee hiki.

 -Jestas, kun sullon paljo hampaita!

-Sit nää sudet söis tän
-Ota sä toi etuketara, mä alotan täältä kankusta.
-EI SAA KUTITTAA!!

 Ira on kiva kaveri, kun sillä on niin vikkelät jalat ja hyvä huumorintaju

Seitakin tykkää siitä, vaiks se yrittää joskus muistuttaa Iraa siitä, kuka on johtajakoira meidän laumassa.

Onhan meillä aina sekä kaksjalkaista että karvaista seuraa kotona, mutta on silti mukavaa, kun on muitakin koirakavereita. Ira varsinkin saa meidän leikkeihin kivasti vauhtia.

Hikiki

Koko kesän mä oon nukkunu yöt kellarissa ja aika usein päivisinkin. Ei oo helppoo olla paksuturkkinen pörröeläin kesäkuumalla. 

Eilen matalampi pisti kellarin oven säppiin. Sinne ei kuulemma enää saa mennä, kun kisuryökäleet on pissiny hyllyjen alle niin, että koko kellari lemuaa. 

Mä oon vähä nyreenä kissoille nyt ja mullon hikiki. Niin vissiin Muskallakin. Onneks on sentään noi takaneduslaatat, joilla jäähdytellä..

Pehmeetä

 On muuten mukavan pehmeetä ja mustikkahillo tulis samalla, jos joku vaan ripottelis sokerit sekaan.

Ei saa olla melueläin

 Joskus tietysti kiljuttaa. Mua aivan erityisesti. Seita ei hauku kuin vieraille koirille ja Ainu ei aina niillekään. Mutta ei saa olla melueläin. Meidän ihmiset on kieltäny. Naapurit ei kuulemma tykkää ja metsässä puput ja linnut säikähtyy.

Metsässä ja järvellä ei tee mieli kiljuukaan, paitsi jos hurjasti, leikisti, tapellaan. Omalla pihalla ja hihnalenkillä mulle joskus kumminkin tulee kiljumamieli, jos tekee mieli juosta jonkun pyöräilijän perään ja matalampi jarruttaa narussa. Silloon meitä molempia hävettää. Matalampaa siks, kun mä oon muka niin huonosti kasvatettu ja mua siks, että koittakaas olla varteenotettavia ja vaarallisia paimenkoiria, kun joku motkottava täti riippuu hihnassa. 

Juuei. Ei me olla melueläimiä. Voitais ehkä ollakin, ellei joku ihminen olis koko ajan meitä valvomassa.

Vesillä

 Tänään käytiin taas ton yhen meidän ihmiskaverin kanssa veneilemässä ja saaressa. Oli ihan kesäolo, vaikka tuleekin pimeetä jo paljon aikasemmin kuin keväällä.

Ihmiset saunoi ja kävi uimassa. Me Ainun ja Seitan kanssa pidettiin omaa kivaa.

 

 Kotiinpäin tullessa mä ihailin hienoa auringonlaskua.

Kyllä kesä ja veneily vaan on mukavaa.