keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Me pienenä




Tehdäänks kuulkaa niin, että mä, Usma, ainakin näin aluksi kerron nää jutut meistä. Ei toi Seitakaan mikään bimbo oo, vaikka se onkin tollanen nätti blondi. Se vaan on niin pieni vielä, ettei se kaikkee oikeen ymmärrä. Vasta kymmenen viikkoo sitten mä olin saman ikänen ku Seita nyt ja olin just tullu tänne omaan kotiin. Ihminen halus laittaa meistä molemmista tonne alas vauvakuvat, jotta uskotte, että mäkin oon joskus ollu pieni, pyöree pallura, vaikka nykyään oonkin tämmönen rimppakinttu.

Mä en oikeen tykkää syömisestä. Seitalla ei kyllä oo sitä ongelmaa. Se pistelee ihan sujuvasti menemään aina munkin maksalaatikot, ellen satu kaikkee jaksamaan. Muuten siinä taitaiskin olla missiainesta, mutta tota ruokahalua pitäis vissiin vähä hillitä, muuten se joutuu heti suoraan XL-sarjaan.

Mä olen lapinkoiraksi varsin siro ja virtaviivanen. Tykkään ihan hirmusti juosta ja olen muutenkin sporttinen. Virtaa on joskus vähän liikaa, mutta siihen on aika paljo auttanu toi Seita. Essimuori ja muut otukset saa olla multa rauhassa, kun meillon Seitan kanssa omaa pentukivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti