Ei ollenkaan tavallista

Meidän kisut tykkää kaikista uusista jutuista. Tohon uudelle tuolillekin ne oikein jonotti heti, kun se kannettiin ovesta sisään. Piisku siinä nyt enimmäkseen röhnöttää, eikä siihen sitten juuri muita mahdukaan.

Seita ei oo mitenkään hirveen innostunu uusista jutuista, kun se on vähän arka. Yks päivä se kumminkin pääsi korkeemman ihmisen kanssa käymään hevostallilla ILMAN MUA. Mä olin vähä järkyttyny. Niin oli muuten Seitakin. Se kuulemma yritti olla siellä hevosten seassa ku pissi sukassa niinku ei olis ollukaan, kun ne oli niin suuria ja jotkut tömistelikin sille.

No, eilen me Essin kanssa vuorostaan päästiin reissuun ilman Seitaa. Olis kai sekin otettu mukaan, jos vaan pakettiauton koppiin olis mahtunut, mutta kun meilläkin oli jo ahdasta niin piti jättää yks koira kotiin ja arpa lankes blondille, kun se on niin hyvä olemaan pissimättä lattialle.

Me ajettiin tosi pitkä matka sillä vieraalla autolla ja päädyttiin ihan tuttuun paikkaan. Mä hoksasin sen jo monta kilometriä ennenku tultiin perille. Kattelin ulos ja rupesin haukotteleen. Musta oli niin hämmentävä juttu olla siellä pitkästä aikaa..

Viivikoiran ja ton matalamman vanhempien kotona oli ihan samanlaista kuin ennen, mutta siellä meidän entisessä kodissa oli ihan kamala sotku, eikä mikään ollu enää niinku olis pitäny. Käytiin me kattoos meidän entisiä naapureitakin ja se oli kivaa, mutta kyllä oli mukava tulla taas tänne uuteen kotiin.

Seita oli hirmu ilonen, eikä se ollu tehny täällä mitään pahaa. Se oli varmaan vaan hoitanu semmosta punasta leluhiirtä, jota se nykyään kuljettelee, kun sillä on vähä pentukuume ja olihan sillä täällä kaverina kissat.

Matkustaminen on aika rankkaa. Essiä se hirvittää ihan erityisesti. Se tärisi melkeen puolet menomatkasta. Takaisin tullessa se ei kai enää jaksanu ja kyllä meille sitten uni maittoi kun lopulta nukkumaan päästiin.