Ainu lainassa

Meidän Ainu oli viime yönä ensimmäistä kertaa yökylässä. Eilen illalla yks tuttu, kiva poika, haki sen lainaan ja palautti tänä aamuna. Mä en ollu kauheen huolissani, kun mä olin just pihalla, kun se haettiin ja näin kenen kanssa se meni autoon. Seitalle tuli kuitenkin illalla hätä ja huoli ja se kävi sanomassa matalammalle, että nyt jotain tärkeetä puuttuu, nukkumaan ei mennä, ennenku haetaan Ainu takas.

Matalammallakin oli sitä ikävä, vaikka me yritettiin kovasti olla sille pehmoleluna. Aamupäivällä, kun Ainu tuli takas, me möyhennettiin se perusteellisesti.

Oikeen hyvin sillä oli kyläily sujunu, vaikka matalampi luuli, että sille olis tullu edes vähän meitä ikävä, kun ei se oo ollu vielä koskaan ilman meitä missään. Se poika oli vissiin hoitanu sitä niin hyvin, ettei se ollu ehtiny tulla surulliseks. On se kiva, että voidaan olla välillä lainakoirina semmosille, jotka hirmuisesti tykkää koirista, mutta ei jostain syystä voi ottaa omaa. Kyllä meissä riittää rapsutettavaa ja lenkkikaveria muillekin kuin meidän omille ihmisille.