Kääpiölenkillä

Aamuisin meidät viedään kääpiölenkille. Se on vaan semmonen pieni kierros pihan ympäri, että saadaan hoidettua vessa-asiat. Usma menee sen aina yhessä hujauksessa. Ainulla on tosi perusteellinen nenä ja siks sillä kestää kauan. Mulla kestää kauan muuten vaan, kun toi pissaaminen on mun mielestä tarkkaa puuhaa. Paikka pitää valita huolellisesti, eikä mitään outoa melua saa kuulua. Muuten menee pieleen koko operaatio.

Viime viikkoina on löytyny paljo tommosia jälkiä. Joskus niitten kohdalla on semmosia herkullisia papanoitakin, joita me tykätään syödä, vaikka matalampi yrittääkin estellä.

Yks iso, lihava, lintu nukkuu meidän pihakuusten alla. Ainu käy sen sieltä joka aamu herättämässä ja se lintu rääkäsee pahasti, kun se lentää pois niin, että pensaat rytisee. Se ei vissiin tahtois vielä siihen aikaan herätä.

Seitan vuoro

Haa, nyt puhun minä, Seita, ainaskin muutaman päivän ajan. Usma ja Ainu menee tällä viikolla vuorotellen korkeemman ihmisen mukana leiritöihin. Mun ei tartte mennä, koska mä olen niin kiltti ja vaivaton, että tuo huonojalkainen matalampi ihminenkin pärjää viikon ihan hyvin mun kanssa. Ainu ja Usma on semmosia Duracellpupuja, että niille tarttee olla paljo äksönii. Mä en heittäydy hankalaks, enkä villiinny pitämään omaa kivaa, vaikkei koko ajan tapahdukaan.

Taitolaji

Herkkujen hankkiminen on kuulkaa taitolaji ja mä oon siinä aika hyvä, vaikka itte sanonki. Ensiks pitää arvioida keneltä heltiää helpoimmin. Korkeemmalta ihmiseltä mä en koskaan kysykään, kun ei se kumminkaan mitään anna. Matalampi on helppo nakki ja niin on toi meidän ihmiskaverikin, jonka kanssa käydään usein mettässä nuotiokahvilla. Ainaskin jos osaa oikeenlaisen katseen.

Ainukin sen jo tietää. Seitaa ei tossa nyt näy, kun ei se piittaa pullasta ollenkaan. Jos vaikka makkaraa olis jaossa, oiskin ihan toinen ääni kellossa.

Omia ja yhteisiä juttuja

Lenkillä käyminen ja lumessa pelmuaminen on meidän koirien oma juttu..
On meillä kyllä kissojen kanssa ihan yhteisiäkin juttuja..Niinku takaa-ajoleikit, yhteiset palloleikit ja etsimisleikit, selät vastakkain nukkuminen, naaman peseminen ja joskus vähän pusuttelukin.
Imuri on Muskan privaattijuttu..

Silloon, kun me ollaan lenkillä, kissoilla on kuulemma kissojen juttuja. Ne vallottaa koko talon, köllöttelee semmosissa paikoissa, missä ne ei muuten viittis, kun Ainu vois vaikka jyrätä ne vahingossa lyttyyn (se saa vieläkin joskus semmosia pentumaisia riehukohtauksia)

On kivaa, kun on paljo kavereita, mutta sekin on kivaa, kun on tilaa ja sokkeloita, minne mennä olemaan ihan itsekseen, jos ei huvita leikkii toisten kanssa.

Ylläri pylläri

-Mikä kumma tästä on menny..varmasti joku iso, musta ja pörröhäntäinen..
- Jooo JÄTTIORAVA!!

Juhlan jälkeen

On meillä kaikilla vielä pää tallella, vaikka eilen mentiinkin pää kolmantena jalkana ja vaikka ton kuvan perusteella ei voi olla siitä ihan varma. Synttärin juhlinta meni vähän överiks, kun juoksenneltiin vapaina hirmuisessa lumipyryssä melkeen koko päivä. Kivaa tietysti oli ja illalla oltiin ihan märkiä. Väsyttikin aika sopivasti.

Ainun mielestä synttärit oli mukavat ja kunnon yöunet pesukarhu pään alla latas akut niin, että aamulla lähdettiin heti jatkamaan ulkoilua. Tällä kertaa aurinko paistoi ja tirpuset huuteli puissa ihan keväisen kuuloisia juttuja.

Synttärisankari Ainu

Ainulla on tänään synttäri. Se täyttää yks vuotta. Paljon onnea myös kaikille mun muille pennuille, eli Junolle Vaasaan, Usvalle Ilmajoelle, Unnille Alajärvelle, Ressulle Isoonkyröön ja Utulle Kaustiselle!
Me juhlitaan tolleen, kun se on meidän mielestä hauskinta, mitä tiedetään, eli riehutaan ja kutitetaan synttärisankari ihan hengästyksiin. Jotain erikoisherkkuakin on kuulemma luvassa, mutta nyt me lähdetään muutamaks tunniks metsään riekkumaan. Täällä meillä ainaskin sataa ihan hirmusti lunta. Älkäähän hukkuko hankeen.

Lappalaiskoiran kepakkotanssi

Osaatteks muuten tanssii lappalaiskoiran kepakkotanssia? Mä voi opettaa samalla, kun näytän kuinka me mentiin sitä Ainun kanssa. Ensin estsitään soivan mittanen kepakko. Asetutaan vastakkain ja otetaan molemmat kiinni siitä kepistä.
Sit lähetään kumpikin askeltaan omaan vasempaan ja pyöritään täysi kierros.
Sit vaihdetaan suuntaa ja lopuks kumarretaan tanssikaverille.
Seitaa vähän pänni. kun ei sitä haettu tolla kierroksella tanssimaan, mutta kyllä sekin vielä pääsi..Toi nyt vaan on tommonen paritanssi, eikä mikään piirileikki.

Iloista ystävänpäivää

Iloista ystävänpäivää kaikille blogiystäville!

Kuka kukin on

Mä aina kerron juttuja meidän laumasta, mutta meitä on niin paljo, ettei kukaan vieraampi varmaan oo perillä kuka kukin on . Siks me matalamman kanssa ajateltiin kerrankin esitellä kaikki samassa postauksessa.

Toi yläkuvan uninen katti on Piisku. Se on 9v, poika ja tosi kiltti. Sen syliin Muska aina menee, kun sillä on halipula ja Piisku hoitaa. Se on niin iso kissa, että vaikka se ei ollu noin paksu vielä silloon, kun mä tulin taloon kolme vuotta sitten, niin se pisti mut aika tehokkaasti kuriin näyttämällä tota valtavaa piikkikinnasta.


Vaikka Piisku on iso, niin oikeesti vaarallinen on vaan toi meidän vanhaneiti Villiminttu. Se on elämänsä aikana ottanu nirrin niin monelta kyykäärmeeltä, rotalta ja vesimyyrältä, että jos ne pistäis jonoon, se nauha taitais ulottuu Helsinkiin asti.

Villiminttu on meidän ainoo kisu, joka on eläny ulkokissana 11 ensimmäistä vuottaan. Kun me muutettiin tänne uuteen kotiin, siitä tuli sisäkissa ja se on sujunu paremmin kuin kukaan meistä osas odottaa. Se tuntuu nauttivan eläkepäivistään ja siitä, että aina on tarjolla joku lämmin, pehmoinen nukkumakaveri. Meitä koiria se hoitaa kuin emokissa.

Muska on pikkiriikkinen. Sillä on kaikissa tassuissaan kuusi varvasta ja pääkopassaan älliä enemmän kuin kissoilla kuuluis olla. Mä luulen, että siinä on vähän koiraa kans.
Toi on mun pentu Ainu. Sillä on viikon päästä synttäri. Se täyttää yks vuotta. Se on rakas, vekkuli ja lapinkoiratytöks hirmuisen iso. Se on kiltti ja tietysti fiksu myös. Kehenkäs siitä olis muuta tullu.
Seita on mun söpö pikkusisko ja täti myös. Se tuli taloon kaks kuukautta myöhemmin ku mä ja Seitan iskä oli mun isoisä. Me tullaan tosi hyvin juttuun, samoin Ainu ja Seita. Seita on meistä koirista rauhallisin ja tottelevaisin, mutta kyllä siitäkin temperamenttia löytyy, kunhan se vauhtiin pääsee.
Täs oon mä, Usma, eli Ikimuiston Dimantti Pönkeli. Mä leikisti kerron näitä juttuja, vaikka kyllä matalampi pistää väliin vähän omiaan.
Toi hassun värinen on Mimmi. Se on ton alemmassa kuvassa söpöstelevän Vinskin sisko. Mimmi on vissiin tiivistettä, kun se on niin hirveen topakka, vaikka onkin pikkuriikkinen. Se kiipee ja hyppää ihan minne vaan haluaa ja sillon kamala hinku pihalle leikkimään. Meidän ihmiset ei kumminkaan päästä, kun ne tykkää siitä, eikä haluu, et kukaan ajaa autolla sen päälle tai muuten satuttaa. Aina, kun se karkaa, me Ainun kanssa otetaan se kiinni. Me kun ollaan semmosia kissapaimenkoiria.
Vinski on ujo poika. Kesti neljä vuotta ennenku matalampi sai siitä kesytettyä sylikissan. Se tykkää hurjasti vedestä. Lempipuuhaa on lutrata vessan tai keittiön hanan alla, eikä vesi tartu sen turkkiin, kun se on niin kiiltävä ja vahapintainen. Saukkojen sukua toi Vinskipoika.

Ulkorakennuksessa asuu sit vielä toi kikkarakarvatyyppi. Se ei oo koira. Sen nimi on Pippin. Sillä oli sisko, Merri, mutta se kuoli. Me käydään joka päivä viemässä sille ruokaa ja vettä ja vähän rapsuttelemassa...tai ihmiset rapsuttelee, me vaan vähän nuuhkitaan nenästä. Se taitaa kantaa vähän kaunaa siitä, kun mä pentuna paimensin sitä ja sen siskoo ihan väsyksiin.

Tämmönen on tää meidän sakki. Minkälaista porukkaa teillä asuu?

Tää on ainaski MUN

Ainu on ruvennu kauheesti omimaan kaikkee. On tainnu tulla siinä suhteessa enemmän Seitatätiinsä ku muhun. Vaikka ei Seitakaan leluja ja rapsutuksia omi, ruokaa vaan, mutta Ainu omii ihan kaikkee. Se tunkee väliin silloonkin, kun mua rapsutetaan, enkä mä tietenkään viitsi sille suuttua, kun se on mun piäni kakara...Olis se silti kiva, jos se tosta aikuistuis ja oppis odottamaan omaa vuoroansa.

Pikkutiikeli

-Soot Muska ihan pikkutiikeli.
-Mitä?! Ai, mää vai?
-Emmä ny tiärä..
-No, ainaskin mun oma kulta.
-No, semmonen kyllä joo..hurrr hurr.

Pentujuttuja

Seita on viime päivinä ollu vähä haaveksivalla tuulella. Tommosena siitä ei oo edes riehukaveriks Ainulle. Sillä on juoksenteluaika ja sulhokandidaatteja päivystää pihalla yöt ja päivät. Matalampi on kummiskin niin tylsä, että hätyyttää niitä pois. Pentuja saa tulla kuulemma vasta sitten, kun se oikee sulho on käytettävissä, eli näillä näkymin Seita saa palleroita hoidettavakseen joskus elokuussa. Seita itse on kyllä sitä mieltä, ettei se oikein jaksais odottaa..

Mä oon sitte yrittäny leikkii ton oman, ison, pentuni kanssa. Tänään tutkittiin yhden talon perustukset ja yritettiin huhuilla niitä siimahäntiä näkösälle, jotka siellä alla asuu. Kokeiltiin tommostakin taktiikkaa, että näytettiin niille kieltä ja lälläteltiin, mut ei ne tullu. Kumma juttu..

Ramasee

-Voi, että osaakin ramasta. Nyt taitaa tulla haaaaaaukotus.


-Oho, olipas se iso. Ihan meinas leuka nyrjähtää.