Fiksu koira liftaa

 

Mulla oli eilen synttäri. En taaskaan saanu kakkua. Väittävät, että musta on tullu paksu. Vähä tyhmää.

Semmosta omaa kivaa mulle kumminkin järjestyi, että se naru, jolla mä olin kiinni tossa puussa, katkes ja musta tuli kertarysäyksellä vapaa koira. Nuorempana en olis jääny pähkäileen, mitä semmosella odottamattomalla mahdollisuudella kannattais tehdä. Nyt oon kuitenkin jo neljä vuotta, fiksu, kypsä ja vastuuntuntoinen äitikoira (Mitä??!Naureskeleeko siellä joku?). Pusertauduin sit vaan siperianhernepensaan läpi ja istahdin tienvarteen suorittaan liikennelaskentaa.

Korkeempi ihminen sattui just tuleen pyörällä töistä. Se väitti, että mä näytin ihan siltä kuin  olisin ollu siinä liftaamassa, mut emmä ollu. Se sit poimi mut ja sen jäljellä olevan narunpätkän mukaan ja toi kotiin. Olivat kuulemma kovasti onnellisia, ettei mikään auto ollu ajanu mua lyttyyn.

Me ollaan nyt sit velipoikien Haldin ja Jeren kanssa nelivuotiaita. Onnee niille myös ja lisää järkee kans. On tässä vanhenemisessa ja viisastumisessa hyvätkin puolensa.