Unni yökylässä

Kun toissapäivänä rupes vähän näyttämään siltä, että nyt vois olla oikee hetki, soitettiin Unnin ihmiselle ja se toi Unnin yökylään.

Seita oli tapansa mukaan aluks vähä negatiivinen, mutta pianhan se suopui, kun Unni on niin symppis poika. Unni on tottunu asumaan ulkona. Siks kai ihmiset laittoi Seitan yöksi sen kanssa tarhaan.

Koko illan ne yritti saada niitä pentusia aikaan, mutta emmä ainaskaan oo vielä yhtään nähny, eikä matalampikaan kuulemma oo varma, menikö kaikki protokollan mukaan, kun ulkona tuli niin pimeetä, ettei se nähny enää vakoilla.

 Tänä aamuna Seita oli sit saanu vieraastaan ja tarhassa olosta tarpeekseen. Ei auttanu vaikka Unni yritti sille tollee nätisti jutella. Mikäs siinä sit muu auttoi ku saatella sulho kotimatkalle ja toivoa parasta.

Meidän ihmiset oli kyllä ilosia, kun saivat tutustua Unniin. Korkeempi kävi sen ja Seitan kanssa pitkällä lenkillä ja matalampi rapsutteli ja syötti herkkuja, minkä kerkes.

Kiltti, ilonen, luottavainen ja fiksu koirapoika se selvästi on. Ainukin tykkäs siitä kovasti.