Se plutas

Tänään lenkillä Seita plutas. Se oli aika iso oja, jossa oli paljo vettä. Ei mun mielestä sinne olis kannattanu mennä pulikoimaan ja kyllä mä sen sille sanoinkin. Tossa alemmassa kuvassa sitä sitte vähä pännii.

On kivaa päästä aina välillä ulos metsään, kun sisällä puuhataan kaikenlaista kuumaa ja kummaa. On outoja tuoksuja ja puuhellakin käy ihan kuumana. Mä tahtoisin maistaa kaikkee sitä, mitä siellä kiehuu ja vähä kiskoo kiiltävistä naruista, joita on ilmestyny joka paikkaan, mutta ei kuulemma saa.

Se on kyllä kivaa, kun meille on ostettu omaa kinkkuu, kun nää meidän ihmiset on jotain ihme kasviksenpurijoita (että pitääkin koiralle osua onnettoman ruokavalion valinnneet omistajat). Piparkakut on kans hyviä, mutta suklaata ei kuulemma koirat saa syödä, vaikka minä ja mun nenä ollaan siitä asiasta ihmisten kanssa eri mieltä.Tänään meidät punnittiin ihan siltä varalta, että nähdään josko meille jouluna kertyy ylimääräisiä kiloja ja tarttis vaikka ruveta alkuvuodesta dieetille. Seita painoi 9,0 ja mä 12,5 kiloo. Vielä ollaan ihan missimitoissa.