Juhannusriehuntaa

Me päästiin omien ihmisten mukaan, kun ne lähti yksien kivojen ihmisten luo juhannusta juhlimaan. Siellä me juostiin hirveen lujaa metsässä ja pitkin pihaa ja kahlattiin kuraojassa niin, että jouduttiin kuivateltaviks tohon nurmikolle ennenkuin meitä päästettiin taloon sisälle. Sit me saatiin makkaraa ja paljo rapsutuksia. Kelpo pippalot mun mielestä, vaikkei löydettykään tällä kertaa yhtään kissoja puuhun ajettavaksi.

Kissapuu

Meidän kisuille tuotiin tänään hirmu iso paketti, jossa oli palasina tommonen kissapuu. Siinä on monennäkösiä oksia ja kaikki meidän kuus kattia mahtuis kyytiin yhellä kertaa, jos niitä sattuis huvittaan.

Muskalla sitä testattiin ensimmäiseks, koska se on niin pieni ja matalampi ton kokos, eikä sen rakennustaitoihin voi aina luottaa..Piiskukaan ei luottanu ja siks kai se tyytyi vaan terottamaan siihen kynsiään ja kurkkimaan varovasti alimmalle tasanteelle.

Matalampi arvaili kyllä, ettei kannettu kisu kauan puussa pysy, mutta nosti kumminkin Vinskin kaikkein ylimmälle tasanteelle. Se ei pistäny ollenkaan pahakseen vaan tutki kaikki hyllyt ja tykkäs kovasti kattella maailmaa vaihteeksi katon rajasta.

Mimmi ja Villiminttu on semmosia diivailijoita, että niitten tarttee keksii kaikki kivat jutut aina itse. Nyt ne esittää, ettei niitä kiinnosta koko puu pätkääkään, mutta annas olla, kun kukaan ei katso, niin ne varmasti hiipii äkkiä sitä tutkimaan.

Mä tulin kotiin

Meilloli taas korkeemman ihmisen kanssa työntäyteinen viikko Lapissa. Mulla oli kumminkin nyt paljo helpompaa, kun jo osasin homman. Viime kesänähän mä olin vasta yks vuotta ja otin nää paimennushommat hirmuisen vakavasti. Nyt vuotta vanhempana osaan jo ottaa rennommin ja pitää taukojakin ihan ittekseni, aina kun siltä tuntuu.

Kyllä mä silti yritin pitää huolta, että kaikki pysyi porukassa mukana ja kävin lohduttaas, jos joku näytti siltä, että sillä on kipee rakko kantapäässä tai äitiä ikävä.

Oli tosi kiva reissu, mutta kyllä oli kivaa tulla kotiinkin. Seita oli mennä ihan solmuun ilosta, kun se näki mut. Sitten se yritti kiskoo multa hännän irti. Se kai on sen tapa sanoo, että hyvä kun tulit, mulloli sua kauhee ikävä.

Akut täynnä

Kyllä nyt on tullu ladattua akkuja. Toivottavasti Usmallakin on vähä virtaa jäljellä, kun se huomenna tulee kotiin Lapista. Mä oon nimittäin levänny nyt kunnolla ja puhtia riittää kunnon riehuntasessioon.

Oonhan mä tietysti pienille lenkeille päässy joka päivä ja leikkiny kaikenmoista kissojen kans, mutta ei kukaan muu osaa sillä tavalla painia ja riehuu ku Usma. Vielä yks yö ja päivä pitää malttaa odottaa.. Taidanpa ottaa ootellessa tirsat.

Valpas vahtikoira

Usma lähti taas Lappiin paimenkoiraks. Mä jäin kotiin pitään blogii ja vahtiin pihaa.
No joo, myönnetään, etten mä ihan hirveen raivokkaalta jaksanu näyttää, vaikka naapurin kissa kulki melkeen mun kuonon edestä ohi, kun noita kuvia otettiin. Mut oli mulla ihan hyvä syy. Olin just tullu pitkältä pyörälenkiltä. Pääsin nimittäin taas niitten kivojen ihmisten lainakoiraks metsälenkille, kun korkeempi on poissa, eikä toi matalampi jaksa mun kanssa juoksennella.

Koiran paikka

Kaivonkatsojakoiria

Tänään oltiin taas soutuveneellä saaressa retkellä.Aallot oli välillä niin isoja, että ne meinas kipata meidät kumoon, kun juostiin rantavedessä. Korkeempi ihminen keitteli kahviakin siellä, mutta me ei semmosta juoda.

Niin päätettiin sit hankkia omat juomat, kun järvivesi ei sellaisenaan oikein hyvältä maistu (sinne on kuulemma kalatkin pissanneet).

Mä kattelin sopivan kohdan ja kaivoin siihen kuopan. Seitakin tuli välillä auttamaan ja sit kun se oli valmis, sinne pohjalle ilmestyi ihan hyvää juomavettä.
Tuolla korkeemman blogissa on tosta kaivonkatsonnasta yks videokin.

Koko komppania

Olkkariin kasattiin tänään tommonen torni. Kisut on tunnetusti aika uteliasta joukkoa. Tässä on koko meidän komppania, paitsi Miisu, joka asustelee saunaosastolla, kun se muuten pissii mihin sattuu. Toi ylimmäinen häntä kuuluu Muskalle.

Tää on Vinski..
Mimmi olis varmaan kiivenny katolle asti, jos ei olis ollu pelti kiinni.
Piisku osaa hillitä itsensä eikä yrittänytkään tunkea itteään liian pieneen koloon,
Villiminttu nuohos pienenä montakin hormia, mutta tämän se jätti nuoremmille ja tyytyi ihan vaan tarkastamaan tilanteen.

Otus

Tänään on ollu vähä kumma päivä. Aamuvarhaisesta iltaan saakka jouduttiin oleen ton matalamman kanssa yhdessä ahtaassa huoneessa kaikki kolme koiraa ja Villiminttukissa (Piiskukin oli ensin, mut se pääs jossain vaiheessa karkuun ja vietiin muualle).

Olkkarista kuului kova pauke ja rytinä. Siellä rakennettiin kuulemma meille savupiippua. Pari kertaa sentään päästiin yksitellen remmissä pihalle pissalle ja silloon me hoksattiin toi otus!

Tai mä ja Seita hoksattiin. Essihän ei enää kauheesti mitään huomaa, kun ei se paljo nää eikä kuule. Tänäänkin se kyykistyi vessastaan puolen metrin päähän yhdestä puskasta, jonka alla lymyili naapurin punainen pantteri. Onneks se kisu ei tullu silmille, kun ei Essi huomannu säikyttää sitä. Mutta tosta otuksestahan mun piti kertoo.

Mä en tiedä mikä se on, mutta heti kun bongasin sen, päättelin, että toi tarttee ajaa karkuun. Meidän pihalle ei tommosia vaaleanpunaisia kärsäkkäitä kaivata pasteeraamaan. Se oli kumminkin aika lujaluontoinen kaveri, eikä lähteny karkuun. Nuuhkaistuani mä tietysti tajusin, ettei se ollu elävä ollenkaan, mutta aika hyvin se esitti.

Seita käyttäytyi sitten ihan toisella tavalla. Se ei olis edes huomannu sitä, ellei matalampi olis osottanu, että kato nyt tota. Seita ei suinkaan rynnänny sen kimppuun niinku mä vaan otti länkkäriasenteen ja lähti inkkarityyliin hiipimään lähemmäs. Kun se pääsi nuuhkutteluetäisyydelle, se noudatti tarkasti koiraprotokollaa ja haistoi ensin takapäästä, sit kärsäpäästä ja lopuks ihan ympäri. Sit vasta se uskoi, ettei se oo mikään elävä otus.

Niin me ollaan erilaisia, vaikka siskoksia ollaankin.

Auringonlaskussa

Tänään lähdettiin järvelle vasta myöhään illalla, kun aurinko oli jo laskemassa, eikä menty maihin ollenkaan. Juokseminen ja nuuhkiminen on kivaa, mutta kyllä me tykätään olla veneessäkin. Järvellä ui ja lentelee paljon lintuja ja on kiva kattella kuinka vesi liplattaa ja läikkyy.

Tänään meille tuotiin Saksasta kaks isoo säkkii uutta ruokaakin. Se on jotain semmosta Eukanuban sapuskaa, jonka pitäis auttaa tota Essii, kun sillä on kipeet tassut. Meillä Seitan kans ei oo yhtään, mutta onneks me saatiin sitä samaa, sillä se oli hyvää.