Ei me murehdita vielä. Maanantaina ja tiistaina vasta mun pitää sinne eläinlääkärille ja se voikin sit vetää vakavaksi, mutta siihen saakka otetaan ilo elämästä irti.
Se onki viime päivinä ollu helppoo, kun ollaan päästy joka päivä moneksi tunniksi retkille metsään, soille ja järvelle. Meillä on tommonen mukava ihmiskaveri, joka hakee meitä lainaksi niin, että päästään lenkille silloinkin kun korkeempi ei jouda. Eilenkin taidettiin marjastaa ainaskin viis tuntia.
Ei me kyllä Seitan kanssa hirveesti marjoista piitata. Noitten ihmisten edellinen lappari kuulemma söi kyllä mustikoita mieluiten suoraan ämpäristä, mutta mättäältäkin, jos ei kiposta annettu ja Essillekin maistuu puolukat.
Me vaan juoksennellaan ja nuuhkitaan ja sit, kun rupeaa väsyttään, mennään sen marjastajan viereen nukkumaan niin, että jos sitä sattuis vaikka huvittaan, vois aina välillä rapsuttaa.
Selvästi koiran elämää. Voi teitä :)
VastaaPoistaTodellakin, teillähän on oikein mukavat oltavat. :) "ei itketä lauantaina, ei viitsitä murjottaa" vai miten se laulu menikään.
VastaaPoista