Surullinen

Tänä aamuna käytiin korkeemman ihmisen kanssa eläinlääkärillä. Se lääkäritäti oli ihan kiltti. Ei satuttanu, vaikka joutui ajelemaan karvat mun massusta, että nähtiin ultralaitteella, että mun vattassa tosiaan on niitä pentusia.

Sitten annettiin semmonen piikki, jonka pitäis tappaa ne pienet koiranalut. Se teki mut surulliseksi. Samoin mun ihmiset, eikä se eläinlääkärikään kovin iloinen ollu. Huomenna se tulee tänne kotiin antamaan mulle vielä toisen piikin, kun korkeempi on töissä, eikä pääse viemään mua sinne lääkäriin, eikä toi matalampi pääse oikeen minnekkään..

Mun vauvat on nyt vissiin kuollu ja me ollaan kaikki aika surullisia. On kurjaa, että tää maailma on niin julma paikka, että pitää harkita tarkkaan millaisia koiranlapsia tänne kannattaa hankkia. Mun ihmiset haluais kyllä pitää vaikka kaikki mun vauvat, mutta ne tietää, ettei ne pystyis huolehtimaan niistä.

Onneks mä en oo ainakaan vielä kovin kipee, vähän allapäin vaan. Ehkä tää taas joskus tästä...Nyt on kumminkin aika ankee olo.