Ei meidän laumasta oo ennen kukaan vielä mummoja pakoon juossu, eikä sen paremmin kääpiökoiriakaan, mutta nyt pääs sillai käymään..
Ainu ja toi meidän matalampi ihminen kävi nimittäin viime yönä kierrätyspisteellä lenkillä. Se hökötys, minne ne peltipurkit ja muovit jätetään on semmosen rivitaloryppään vieressä. Yhdestä pihasta kurkkas sit puolialaston mummo, jolla oli päällään vain kuminauhalla kiinnitettävä kylpypyyhkeentapainen. Se piteli semmosta pientä, mustavalkosta otusta, josta ei oikeen tienny oliko se koira vai hiiri, mutta murinasta ja haukusta Ainu päätteli, että koirahan se. Matalampi kysyi kumminkin vähän epäkohteliaasti, että "MIKÄ TOI ON??".
Se mummo käski niiden tulla sinne pihalle, että koirat vois tutustua, mutta Ainu ei ollenkaan halunnu. Ei mikään ihme, kun se pikkupeto räkytti sille kaiken aikaa mitä hirmuisempia uhkauksia. Matalampi kumminkin maanitteli ja vähän kiskoikin sitä niin, että sai sen lähemmäs. Kun se pikkupiski ihan selvästi oli aggressiivinen, eikä osoittanu mitään kiinnostusta ystävälliseen kanssakäymiseen ja Ainua hirveesti pelotti, matalampi päätti viedä sen pois.
Se mummo ei kumminkaan luovuttanu, vaan melkeen komensi niitä menemään takas. Matalampi yritti vähän lyödä leikiksikin ja sanoi, että Ainulla on vapaa kasvatus. Sen ei tartte, jos ei se haluu, mutta ei se mummo luovuttanu.
Kun helpottunut Ainu ja matalampi lähti kävelemään kotiapäin, se mummo haki fleksiremmin ja lähti sen vihasen piskin kanssa juoksemaan niiden perään.
Kun ne sai ne kiinni, se piski yritti taas heti purra Ainua ja se mummo antoi sen kiertää fleksin nailonnarun matalamman jalkojen ympärille niin, että sattui. Ainuressu yritti kauhuissaan karkuun, kun pikku meksikaani louskutti hampaitaan ja matalampaa alkoi jo tosissaan nyppiä.
On se kummallista, kun jotkut vaan tuppaa, vaikkei yhtään tykätä. Onneks Ainu on tosi kiltti, eikä ole vielä hoksannu olevansa niin iso ja vahva koira, että olis voinu haukata siltä pieneltä vaikka hännän irti.
Sille pikkukoiralle voi kumminkin käydä vielä huonosti, kun se on saanu riesakseen noin typerän ihmisen. Onneks ei sattunu olemaan meidän Seita matkassa. Se olis kyllä saattanu suuttuu sille raivoavalle otukselle ja kuka tietää kuinka sitten olis käyny..
Ainu ja toi meidän matalampi ihminen kävi nimittäin viime yönä kierrätyspisteellä lenkillä. Se hökötys, minne ne peltipurkit ja muovit jätetään on semmosen rivitaloryppään vieressä. Yhdestä pihasta kurkkas sit puolialaston mummo, jolla oli päällään vain kuminauhalla kiinnitettävä kylpypyyhkeentapainen. Se piteli semmosta pientä, mustavalkosta otusta, josta ei oikeen tienny oliko se koira vai hiiri, mutta murinasta ja haukusta Ainu päätteli, että koirahan se. Matalampi kysyi kumminkin vähän epäkohteliaasti, että "MIKÄ TOI ON??".
Se mummo käski niiden tulla sinne pihalle, että koirat vois tutustua, mutta Ainu ei ollenkaan halunnu. Ei mikään ihme, kun se pikkupeto räkytti sille kaiken aikaa mitä hirmuisempia uhkauksia. Matalampi kumminkin maanitteli ja vähän kiskoikin sitä niin, että sai sen lähemmäs. Kun se pikkupiski ihan selvästi oli aggressiivinen, eikä osoittanu mitään kiinnostusta ystävälliseen kanssakäymiseen ja Ainua hirveesti pelotti, matalampi päätti viedä sen pois.
Se mummo ei kumminkaan luovuttanu, vaan melkeen komensi niitä menemään takas. Matalampi yritti vähän lyödä leikiksikin ja sanoi, että Ainulla on vapaa kasvatus. Sen ei tartte, jos ei se haluu, mutta ei se mummo luovuttanu.
Kun helpottunut Ainu ja matalampi lähti kävelemään kotiapäin, se mummo haki fleksiremmin ja lähti sen vihasen piskin kanssa juoksemaan niiden perään.
Kun ne sai ne kiinni, se piski yritti taas heti purra Ainua ja se mummo antoi sen kiertää fleksin nailonnarun matalamman jalkojen ympärille niin, että sattui. Ainuressu yritti kauhuissaan karkuun, kun pikku meksikaani louskutti hampaitaan ja matalampaa alkoi jo tosissaan nyppiä.
On se kummallista, kun jotkut vaan tuppaa, vaikkei yhtään tykätä. Onneks Ainu on tosi kiltti, eikä ole vielä hoksannu olevansa niin iso ja vahva koira, että olis voinu haukata siltä pieneltä vaikka hännän irti.
Sille pikkukoiralle voi kumminkin käydä vielä huonosti, kun se on saanu riesakseen noin typerän ihmisen. Onneks ei sattunu olemaan meidän Seita matkassa. Se olis kyllä saattanu suuttuu sille raivoavalle otukselle ja kuka tietää kuinka sitten olis käyny..
Voi ei.. :D
VastaaPoistaSe on hyvä tapa, kävellä pois riidasta. Mutta mummot on tosi pelottavia, varsinkin jos niillä on kukkahattu ja kukkamekko, silloin ne etuileekin jokapaikassa ja päättää asioita toisten puolesta. Peikkokin menee niitä karkuun.
VastaaPoistaMeidän reitille sattui kerran samanmoinen metsästäjä, joka tunki vaan pelkäävän koiran luo varoituksista huolimatta. Lopulta uskoi, kun asemiehelle oikein karjaisin, että nyt ei yhtään lähemmäksi.Ihme tyyppejä.
VastaaPoista-Sari
Niinpä, Goto. Näin jälkeenpäin olen arvaillut, että alkoholilla saattoi olla osuutta asiaan..
VastaaPoistaAuts. Ei kuulosta mukavilta tommoset etuilijakukkahattutäditkään, Isopeikko. Onneks me ei olla semmosiin toistaiseksi törmätty. Jos ne ahdisteleekin vaan peikkoja ja tämmöset nakupelletädit keskittyy pieniin koiriin ja niitä taluttaviin ihmisiin :)
VastaaPoistaHöh, ja pelottavan uein, minun kokemukseni mukaan, tuommoiset tyypit saattavat vielä pitää itseään jonkinlaisina koira-asiantuntijoina, Sari, vaikka eivät käsitä, etteivät kaikki koirat ja rodut ole samanlaisia.
Johan oli sitkeä ja raivostuttava tummu!
VastaaPoista:D! Mummot rulettaa, varoittava esimerkki!
VastaaPoistamummot joilla (uhhh!) on noita pienenpieniä perkeleitä narun perässä ei tosiaankaan ole turvallisia ihmisiä.
VastaaPoistaroosa yhtenä vuonna tässä taannoin suuttui niin simittömästi että riuhtaisi mukaansa osan kompaktista(!) hirsipöytä-penkistä ja ravisteli sellaisen läärikuntoon. vaikka todistajat kuinka vakuuttivat että syy oli sen koiran ja sen kukkahattuhirviön, katsoin parhaaksi kuitenkin maksaa eläinlääkärilaskkun ja lääkkeet.. maalla kun ollaan.
juhannnuksen tienoilla se suuttui sussarille, jonka hönöpäissään oleva isäntä toi vapaana pihalle, vaikka oli varoitettu (roosa oli hihnassa). vähän höyhenet pöllysi mutta pahempaa ei sattunut.
huusin naapurille tiukkoja sanoja vasta seuraavana päivänä, kun se oli selvempi.
kaikille ei koirat kuulu. oikeesti.
Onneksi tätienergiasta voi jalostua myös loistavaa mummoenergiaa, Vilukissi. Niinhän meidän kohdalla tietenkin käy, jos elää saadaan. Missään tapauksessa meistä ei tule tuommoisia riiviömummoja :)
VastaaPoista"Pienen pieniä perkeleitä narun perässä". Miten loistava ilmaisu taas kerran, liskonainen. Ominpa käyttöön:D
Toiset sanoo tuollaisissa tilanteissa (siis kun joku tuppaa koiransa kanssa luokse, vaikka kielletään), että oma koira on vihainen/sairas (tarttuvaa lajia tietysti)/tmv. ja se kuulemma tehoaa hyvin.
VastaaPoistaItselle on sattunut kerran niin, että jalkavaivainen mummeli ulkoilutti pientä koiraansa (ihan kilttiä kylläkin) vapaana ja kun pyysin sitä kytkemään koiransa, että pääsen nätisti ohi omieni kanssa, se närkästyi kovasti "jaa tämäkö onkin yksityisaluetta kun noin aletaan toisia määräilemään" mutta otti koiransa kuitenkin kiinni.