Tänään vietettiin melkeen koko päivä autossa. Yhdessä paikassa Ainu pääsi ulos. Siellä oli tommonen nätti ruskee koira, joka näytti jotenkin tutulta. Kun en päässy nuuhkimaan, en heti hoksannu, että se oli mun oma pentu Usva, josta on kasvanu iso, pöyheä sylikettu.
Se on kuulemma aika toimelias koiranpoikanen, mutta selvästi myös fiksu, koska se osas nätisti istua viereen ja odottaa, kunnes Ainu oli pelänny valmiiksi ja oli valmis tulemaan leikkiin.Sisaruksilla näytti olevan samanmoinen huumorintaju ja yhtä vikkelät tassut. Ainu vissiin kumminkin on vähän rauhallisempi ja hyvä niin. Kyllä yhteen perheeseen riittää yks villi koira ja mä oon kuulemma meillä just se kiintiötyyppi.
Peikko taitaa tykätä syliketuista ja ketuista muutenkin aj koirista ja muista karvasista. Ne on niin jotenkin mukavia rapsutettavia.
VastaaPoistaTyypeillä on selkeästi honkkeliinivaihe menossa :D Meilläkin on semmoinen, mutta kun tukkaa on kuin muille jakaa, niin ei näytä niin pahalta kuin isoveikan ollessa samanikäinen.
VastaaPoistaNiin minäkin, Isopeikko ja Usma ja Ainu myös. Ne molemmat tykkää pehmoleluista :)
VastaaPoistaNiin on, quu - varsinkin Ainulla. Se on jo äitiään korkeampi rimppakinttu. Usvapennulla sentään on tuota karvaa, niinkuin teidän Jipposellakin :)
Voi mitä ihania ketunpoikasia. :)
VastaaPoista