Vauvakuumetta

 

Vauvat kasvaa. Ihan just me oltiin Seitan kanssa pieniä. No, pienihän Seita on edelleen ja söpökin, mutta oli se tommosena pennunpallerona  aika lumoava.

 

Ainukaan ei oo pentu enää, vaan iso, ihana koirunrotkale ja multa on vauvantekovehkeet viety..

Yhdet pennut meidän matalampi tahtois vielä kasvattaa. Jos kaikki menee niinku toivotaan, Seitan pitäis tulla äidiks loppukesästä.

Usmaseidan Unni, se Seitan sulhokandidaatti, todettiin silmä- ja lonkkakuvauksissa terveeksi pojaksi. Lonkka-arviokin oli peräti A. 

Saattaa siis olla, että päästään vielä yhdet vauvat lellimään. Enempää pentuja meille ei kuulemma suunnitella, koska matalamman mielestä maailmassa on niin paljon kodittomia ja huonosti hoidettuja koiria, ettei enempää sessuja tee mieli saattaa alulle, ennenku ne olemassa olevat on hyvin hoidettu.

Mutta jos tämän kerran vielä päästäis nauttimaan semmosista purevista, pörröisistä, vinkuvista, riehuvista, ihanista pikku riiviöistä.

Sanovat, että isoäitinä lapsista saa ja osaakin nauttia enemmän ku äitinä. Odotan kovasti, että pääsen kokeilemaan onks se totta.