Villikissana vintillä ja hirveetä hiirestystä

Meille on muuttanu kutsumattomia vieraita. Ihmiset ei tykkää semmosesta yhtään, mutta kissoille se passaa.Viikkokausia ollaan kuunneltu vikinää ja rapinaa seinälevyn takaa.

Ensin kaksjalkaset hankki talon täyteen semmosia sähköisiä piipittimiä, joiden piti muka karkottaa ne siimahännät. Ei ne mitään karkottanu. Hiiret tais pistää sen musiikin tahdissa lattialautojen alla tanssiks ja rouskutti seinän välissä entistä äänekkäämmin.

Seuraavaks ne viritti komeroon tappovälineitä, joiden oli tarkotus ottaa ottaa hiireltä nirri pois. Sit matalampi huusi aina ihan kamalasti, kun me meinattiin mennä sinne kaappiin. Se kai pelkäs, että meiltäkin lähtee nirri pois tai ainaskin joku tassu. Ykskään hiiri ei suvainnu mennä niitten loukkuihin, mutta matalampi sai sellasen napsauttimen sukanvarpaaseen kerran.

Lopulta ne hoksas päästää kissat vinttiin ja sinne, missä se turhanaikainen murhaväline oli ollu. Silloon alko kaamea verilöyly. Kissat sai kiinni ainaskin viis hiirtä yhen päivän aikana, eikä matalampi tällä kertaa yrittäny pelastaa niitä, niinku tavallisesti.

Se vaan tuhersi itkua, piti käsiä korvilla ja yritti kestää, kun me kissojen kanssa hoidettiin sen likanen työ. Kissat tosin ei tykänny, kun mä otin niiltä ne hiiret ja kytkin niistä saman tien äänen pois. 

Piisku innostui olemaan villikissana vintillä niin, ettei meinannu enää tulla alas ollenkaan. Ihmiset ihmetteli, kun ei sille tullu edes nälkä tai jano, mutta ehkä sillä oli siellä luomueväät.