Metsässä ja järvellä ei tee mieli kiljuukaan, paitsi jos hurjasti, leikisti, tapellaan. Omalla pihalla ja hihnalenkillä mulle joskus kumminkin tulee kiljumamieli, jos tekee mieli juosta jonkun pyöräilijän perään ja matalampi jarruttaa narussa. Silloon meitä molempia hävettää. Matalampaa siks, kun mä oon muka niin huonosti kasvatettu ja mua siks, että koittakaas olla varteenotettavia ja vaarallisia paimenkoiria, kun joku motkottava täti riippuu hihnassa.
Juuei. Ei me olla melueläimiä. Voitais ehkä ollakin, ellei joku ihminen olis koko ajan meitä valvomassa.
Tätit on välillä vähän hankalia. T. Naukulan täti
VastaaPoista"Motkottava täti" vähän hymyilytti, kuulostaa tutulta! :D
VastaaPoistaKun peikko pitää melujuhlat metsässä, se heti kutsuu sinne kaikki melueläimet olemaan itsejään. :)
VastaaPoistaSilti kuitenkin rakastatte sitä immeistä aivan kiihkeästi, vai mitä :) <3
VastaaPoistaMeidän naapurissa asuu Veera-kissan kaverina mäyräkoira. Se kyllä on välillä melueläin, haukkuu aina kun se jätetään pihaan tai yksin kotiin. Ihmekös tuo. Mutta ei se meitä häiritse. Ja muuten se on oikein kiva ja kiltti koira, puskee kuonollaan nilkkaani kun tulee vastaan, se on näet niin matala;)
VastaaPoistaTe olette kyllä aivan selvästi kivoja kilttejä koiruuksia, kaikki kolme, ei matalampi ihminen varmaan paljoa teille joudu motkottamaan;)
Hyviä koiranilmoja!