lauantai 18. elokuuta 2012

Ei saa olla melueläin

 Joskus tietysti kiljuttaa. Mua aivan erityisesti. Seita ei hauku kuin vieraille koirille ja Ainu ei aina niillekään. Mutta ei saa olla melueläin. Meidän ihmiset on kieltäny. Naapurit ei kuulemma tykkää ja metsässä puput ja linnut säikähtyy.
Metsässä ja järvellä ei tee mieli kiljuukaan, paitsi jos hurjasti, leikisti, tapellaan. Omalla pihalla ja hihnalenkillä mulle joskus kumminkin tulee kiljumamieli, jos tekee mieli juosta jonkun pyöräilijän perään ja matalampi jarruttaa narussa. Silloon meitä molempia hävettää. Matalampaa siks, kun mä oon muka niin huonosti kasvatettu ja mua siks, että koittakaas olla varteenotettavia ja vaarallisia paimenkoiria, kun joku motkottava täti riippuu hihnassa. 

Juuei. Ei me olla melueläimiä. Voitais ehkä ollakin, ellei joku ihminen olis koko ajan meitä valvomassa.

5 kommenttia:

  1. Tätit on välillä vähän hankalia. T. Naukulan täti

    VastaaPoista
  2. "Motkottava täti" vähän hymyilytti, kuulostaa tutulta! :D

    VastaaPoista
  3. Kun peikko pitää melujuhlat metsässä, se heti kutsuu sinne kaikki melueläimet olemaan itsejään. :)

    VastaaPoista
  4. Silti kuitenkin rakastatte sitä immeistä aivan kiihkeästi, vai mitä :) <3

    VastaaPoista
  5. Meidän naapurissa asuu Veera-kissan kaverina mäyräkoira. Se kyllä on välillä melueläin, haukkuu aina kun se jätetään pihaan tai yksin kotiin. Ihmekös tuo. Mutta ei se meitä häiritse. Ja muuten se on oikein kiva ja kiltti koira, puskee kuonollaan nilkkaani kun tulee vastaan, se on näet niin matala;)
    Te olette kyllä aivan selvästi kivoja kilttejä koiruuksia, kaikki kolme, ei matalampi ihminen varmaan paljoa teille joudu motkottamaan;)
    Hyviä koiranilmoja!

    VastaaPoista