perjantai 16. tammikuuta 2009

Näkyykö mörköjä?


Kun korkeempi ihminen on työmatkoilla, me eletään ton matalamman kanssa ku pellossa . Säännöllisistä ruoka- ja nukkuma-ajoista ei tietookaan. Joskus se saattaa viedä meitä pihalle keskellä yötä ja joskus ei muista ruokkia ollenkaan, ennenku me sanotaan sille, et nyt on kuule nälkä. Silloon se kyllä heti tottelee.

Viimeyönä se taas vei meitä pihalle ihan outoon aikaan ja mua vähä hävettää myöntää, mut me pelätään mörköjä. Pimeessä voi tulla mikä vaan ja viedä näin pienet hauvat. Siksikin on hyvä olla monta koiraa, että yks voi kattoo yhteen ja toinen toiseen suuntaan ja sit voidaan yhdessä hirveesti huutaa ja haukkuu, jotta mörköpeikkoset säikkyy ja lähtee pois.

Viime yönä toi matalampi kumminkin selitti meille, että siks meillä on oma ihminen, ettei meidän tarvii pelätä. Se kyllä häätää pois vähä isommatkin möröt, eikä meidän tarvi haukkua yhtään. Itse asiassa se haukkuminen keskellä yötä voi houkutella paikalle jotakin mörköjäkin vaarallisempaa - nimittäin raivostuneen naapurin haulikko kourassa...


2 kommenttia: