Mä oon nyt pian kahdeksan kuukautta vanha ja ihmiset väittää, että mullon murkku. Emmä kyllä mitään hyönteisiä oo huomannu muualla ku joskus vessan lattialla, mut kai ne tietää.. Tai sit ei.Mä oon ruvennu entistä enemmän epäilemään, ettei noi ihmiset ymmärrä oikeen mistään mitään. Siksi mä nykyään teen asiat niinku mä ite tahon, enkä piittaa siitä mitä ne marmattaa. Ei ne kumminkaan mulle mitään mahda.
Seita on tommonen vauva. Se vielä tottelee (jos vaan sattuu ymmärtään mitä siltä tahdotaan), mut mä teen mitä ite haluun. Välillä tulee kyllä hirvee halipula. Sit mä meen jommankumman ihmisen kainaloon tai pääsen ton korkeemman syliin ja siinä mullon hetken ihan pentumainen olo. Tällastakohan se nyt on, olla teinikoira?
Hyvä Usma, säilytä toi asenne! Nyt on kyse Sun elämäst ja Sä saat iha itte päättää siit! Sun ihmiset on vaan kateellisii, kun ne on jo nii vanhoi ettei ne ymmärrä enää maailman menost. Ja siksi ne haluaa tuhota Sun elämän, koska ne on nii katkerii!!!1!!!
VastaaPoistaVoi samperi. Älä ny enää yllytä ;-)
VastaaPoistahhehe, meiltä joo näitä vinkkejä löytyy parempiinkin asioihin. muunmuassa betoniseinän rikoittamiseen, tappettien repimiseen, pattereiden rikkomiseen ym ym :)) teillä sitten alkanu murkku vilisee, kivaa. Viheltää, täällä just loppu tuo ylimääräinen
VastaaPoista"pentusähläys" ja nyt odotellaan itekkin sitä murkkua :D
Heippa sisko! Täällä mennään samoilla teinimeininkilinjoilla: tyttökoirien viestit teidenvarsilla on jo aika kiinnostavia mun mielestä. Lisäks mä olen oppinut nostamaan koipea, ja se on aika huisi juttu! Mäkin testailen välillä emännän kärsivällisyyttä, kun en aina jaksa kuunnella sitä; sekä kukkoilen Juusolle, mut molemmat pistää mut melko nopeesti takasin ruotuun. Ison koiran elämä ei oo aina ihan helppoo! Mut sit on välillä ihanaa, kun emäntä kaappaa mut syliin, halii ja rapsuttaa: saan mä vielä välillä olla pentukoirakin. :)
VastaaPoista