On tosi hyvä, että naapurinitäti on ruvennu käyttään meitä kuntoiluvälineinä. Se meinaa kuulemma lähtee pyhiinvaellukselle jonnekin Santiaagon Compostille ja tarttee siksi paljo treeniä, että jaksaa kävellä pitkän matkan. Kyllä se meille passaa. Matalammasta ihmisestä ku ei juuri lenkittäjäks oo ja sen päivät kuluu pitkälti kissanpatjana tai tietokoneen äärellä.Me Seitan kanssa pitkästyttäis päivisin pahasti ja keksittäis varmaan vaikka mitä pentukivaa, jos ei joku järjestäis meille tommosta äksönii. Nyt me ei olla oikeestaan muutamaan päivään tehty luovia kokeiluja ollenkaan. Kissat on vaihteeks hoitanu sen puolen. Erityisesti kasvitiede tuntuu olevan niitten sydäntä lähellä, mut arvatkaas vaan malttaako noi ihmiset edes huutaa tolle pikkukisulle, vaik se pudottelee kukkaruukkuja ihan yhtä paljo ku mekin. Ei tietenkään. Mut on se kyllä munkin mielestä aika söpö. Mä osaan jo hoitaakin sitä ihan nätisti, niin ettei se mee lyttyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti