perjantai 27. helmikuuta 2009

Minä puhun nyt


Hahaa. Nyt puhun kerrankin minä. Usma lähti korkeemman ihmisen kanssa autolla jonnekin ja tulee kuulemma vasta monen yön päästä takaisin. Kerrankin mä saan ittelleni kaikki luut, ruuat ja tän bloginkin, kun ei Essistä mulle mitään vastusta oo, mut miks musta kumminkin tuntuu, et jotain puuttuu..?

Päivällä mä yritin pitää huolta tosta matalammasta ihmisestä, viihdyttää sitä, viedä sille leluja ja tolleen. Enimmäkseen se kumminki vaan rötkötti sohvalla tai halas vessassa sitä posliinipönttöö.

Onneks naapurintäti haki mut illalla lenkille. Oli jo ihan pimeetä, kun tultiin takas ja mua vähä pelotti, kun ei ollu Usmaakaan mukana mörönsyötiks. Mä sit kiskoin sen tädin kotiin mettänreunasta, niin, ettei sillä meinannu jalat koskee maata. Kotona mä menin kissanpennun viereen nukkuun matolle. Aika säälittävää sinänsä, mut enhän mä osaa yksin nukkuu., kun en oo ikinä ennen edes kokeillu. Missä on mun sisko?! Mä haluun tänne mun oman Usmasiskon!

1 kommentti:

  1. Nyt on Seitan silmässä taas pilke. Tuttu apina käpälissä. Peikko kävi juttelemassa niiden mörköjen kanssa. Ne lupasivat etteivät ne syö koiria, mutta saattavat joskus kutittaa vähäsen.

    VastaaPoista