Meillon ollu täällä pientä kriisinpoikasta, kun mulla on ollu se ties mikä juoksenteluaika. Meillon Essin kanssa ollu isojen koirien juttuja ja Seita on vissiin tuntenu itsensä vähä ulkopuoliseks. Korkeempi ihminen sitä jo yhtenä päivänä lohdutti, että "Älä huoli, Seita. Kyllä se siitä vielä normikoiraks muuttuu".
Kai mä alan nyt sitten normalisoitua, kun eilen meillä oli lenkillä jo tosi kivaa. Leikittiin kaikkee yhdessä ihan niinku ennen. Aurinko paistoi ja meitä nauratti.
Kaikella on aikansa, koirien hassuudellakin ja juoksentelulla. Peikkoakin hymyilyttää, se kuulostaa vähän iloiselta nauramiselta.
VastaaPoista