torstai 12. marraskuuta 2009

Vallatonta menoa


Korkeempi antaa meidän yleensä tehdä enemmän kaikkee kivaa. Matalampi aina komentaa. Viime aikoina sillä on kumminkin alkanu ote lipsuun. Koskaan aiemmin me ei esimerkiks olla saatu kiivetä sänkyyn, mutta muutama viikko sitten siitä oli niin puhti poissa, ettei se jaksanu edes kieltää, kun me möngittiin sen viereen peiton alle. Näinhän siinä sit kävi ja saavutetuista eduista pidetään tiukasti kiinni.

Tollee me sit vaan tällätään naamamme, kun ihminen kysyy saako koirat olla sängyssä. Seita nauraa ja iskee silmää. Mä yritän parhaani mukaan söpöillä. Eihän me ihan aina kauheen kurasia olla ja onhan ihmisillä pyykinpesukone. Lämmin lapinkoira on kuulkaa päiväunilla mukava ja pehmoinen nukkumakaveri. Kokeilkaa vaikka.

5 kommenttia:

  1. Vänkää, kun saa olla sängyssä:)
    Se on hassua, että miks muut sais, muttei koirat?
    Yks Minttu ei päässy sänkyyn, kun se oli niin iso ja karvanen, mutta sen emäntä teki sille tilaa siellä sängyn alla:)
    Osti uudet korkeemmat sängynjalat....

    VastaaPoista
  2. Hiih meidän sasu vanhus saa nukkua sängyllä onhan se niin pieni koira :) Nukkekoti Jie

    VastaaPoista
  3. Vau. Ihan oikeita hymyjä. Usmalla on tosin vähän juoni ilmesen hymyn takana :) Aika venkuloita olette :)

    VastaaPoista
  4. Se oli kyllä Mintulle kiltisti tehty, Arjaanneli. Sitäpaitsi sängyn alla voi olla mukavampaa, kun pitkäkarvakoituilla tuppaa tulemaan peittojen seassa niin kuumakin :)

    Sasu taitaa olla juuri sopivan kokoinen unileluksi, Taina :)

    Juu, Usma on kyllä melko juoni venkula, Isopeikko, mutta onneksi hyväntahtoinen sellainen. Seita sen sijaan on blondi pupunen ja sekin on aika kaksijakoinen juttu :)

    VastaaPoista
  5. Olipas syvälliset silmät! Arvoitukselliset!

    VastaaPoista