perjantai 11. helmikuuta 2011

Ei niin onnellinen äitikoira

Jos ei jollekin oo jo käyny selväksi, niin en oo kovin onnellinen tästä nykyisestä tilastani. Joillekin pentujen odotus on kuulemma ihan helppoa hommaa, mutta mulle ei ja matalampi onkin luvannu, että mikäli se siitä riippuu, mun ei ikinä enää tarvi tämmöstä kestää.
Seitakin on heittäytyny empaattiseksi, kissoista puhumattakaan. Essikin varovasti ihmettelee, miks mä oon niin vaisu ja miks ihmeessä muistutan nykyään enemmän valasta kuin lapinkoiraa...
Yhden konstin oon sentään keksiny oloni helpottamiseksi, mutta siitä ei ihminen oo vielä saanu kunnon kuvaa. Kunhan se onnistuu, kerron vinkin muillekin, jos vaikka joku toinenkin koiraäiti parhaillaan ähisee vatsa täynnä villisti sätkytteleviä koiranpoikasia..

5 kommenttia:

  1. Voi että kun alkaa ihan itseäkin masentaa kun katsoo ressukkaa :(

    VastaaPoista
  2. Korvat ihan luttanassa, koera raasu. Mutta kyä se on koha hirmu iloinen :)

    VastaaPoista
  3. Usma näyttää ihan samalta kuin velipoika Jere, kun se on tyytymätön johonkin. Tsemppiä ja rapsutuksia tulevalle äidille, vielä hetki niin olo helpottaa! =)

    VastaaPoista
  4. Onnea lähestyvään koitokseen! Onko Usma ajatellut pitää yhden pentukoiran itsellään, vai lähtevätkö ne kaikki maailmalle:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos tsempityksestä, Gato ja isopeikko ja terkkuja velikoiralle, Petra!

    Kyllä meidän ihmiset tahtois yhden pienen,kiltin, tyttökoiran pitää, mutta eihän sitä tiedä tuleeko sieltä tyttökoiria ja varsinkaan kilttejä semmosia, Dancing Queen ;)

    VastaaPoista