keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Havaintoesitys

Vähän on hämärän näköstä touhua, mutta ihminen ei oikeen ehtiny valaisemaan, kun mä esitin sille uudestaan, mitä ne ipanat siellä mun vattassa harrastaa. Ja joo, jos tarkkaan kuuntelette niin mä MURRAAN. Sitä mä en muutoin harrasta juur koskaan, mutta nyt tarttee vissiin ruveta harjottelemaan komentamista, jos ne kersat on noin villejä ja vallattomia.

3 kommenttia:

  1. Heh! Koulutus on aloitettu jo! ;D Äitee pitää jöötä.

    VastaaPoista
  2. Itelläni kun on ollut vain yksi pentu kerrallaan potkimas, niin ei ole noinikkäästi tarvinnut tanssata eikä juuri muristakaan.

    Jos ihmislapsiin voi verrata, niin tämä on kuitenkin se helpoin vaihe... ei tosin yhtään lohduta :(

    VastaaPoista
  3. Siltä se minustakin näyttää ja kuulostaa, Minz :)

    Koirulaisilla onneksi se huoltovelvollisuus päättyy nopeammin Aila :),,vaikka kyllä meidän Essi sai olla emonsa pentu peräti 15 vuotta. Se aikuistui oikeastaan vasta kun Sumi kuoli.Suoraan pennusta geriatrikoksi. On siinäkin kohtalo ;)

    VastaaPoista