Jäällä ja jäähyllä

Seita joutuu nyt käymään ilman mua järvellä. Se tahtois niin leikkitapella ja riahua, mutta en mä nyt jaksa.
En usko, että kukaan muukaan jaksais, jos vyötärö olis tässä kunnossa...

Se konsti, jonka mä niiden riahuipanoiden rauhottamiseksi olen keksiny, on muuten just tuo, mikä näkyy kuvassa. Välillä mun maha on niin tulikuuma, että ihminenkin sen kokeilemalla huomaa (se väittää, että ne vauvat kypsyy siellä. En sitten tiedä kiahuuks ne vai hautuuko vai mitä..)

Kun ne rupee oikeen mahdottomiksi, mä vien ne ulos hankeen jäähylle. Kun mahan päällä makaa pakkasessa, ne kummasti rauhottuu ja tulee mukavasti viileempi olo.