Ilman siskoo

Nyt ollaan oltu ilman Usmaa jo pari päivää ja kyllähän täällä välillä vähän kriisinpoikasta pukkaa. Kun sisko on poissa, mun ei tuu edes häkissä kauheesti juoksenneltua, kun ei me ton Essikoiran kanssa olla oikeen leikkiväleissä. Kun ei tarpeeks liiku, niin voi käydä tiätteks sillee nolosti, että tulee vähä massuvaivoja...Asiat ei oikeen etene nääs..

No, silleen mulle kävi viime yönä. Saattoi siihen tietysti vaikuttaa vähä se yks sohvatyynykin, jonka täytteet mä tyhjensin sillä aikaa, kun matalampi kävi jossain asioilla. Niitä tuli kai vähä maistettuukin. Niin ja pureskelin mä yhden lääkepurkinkin, jonka Muskakisu mulle pöydältä heitti. (Ihminen vaikutti tosi helpottuneelta, kun selvis, että se oli sentään ollu tyhjä, kun kuulemma sen sydänlääkkeistä olsin varmasti menny kokonaan kanttuvei). Joka tapauksessa aamuyöllä mulle tuli massu kamalan kipeeks. Tuli vahinkokin matolle ja vingutti. Kun ihminen sit lopulta heräs ja vei mut pihalle, mä söin ainaski lampaan annoksen ruohoo. Kun me tultiin takas sisälle, ihminen silitteli pitkään mun massua ja vähitellen mulle tuli parempi olo.

On mulla kyllä Usmaa ikävä, mutta se on sentään kivaa, että nyt mä saan rapsutuksia niin paljon kuin ikinä haluun. Usmallakin on ne paimenkoiran hommat kuulemma sujunu siellä Lapissa ihan erinomaisesti. Yks pentutilauskin oli kuulemma jo tullu, vaikka meille meinataan koiravauvoja vasta ensi kevääksi. Mistähän ne muuten meinaa niitä hankkia...