Siellä Lapissa, yhdessä leiripaikassa, asui tommonen punainen pystykorva. Sen ihminen sanoi, että se on kiukkuinen ja häätää kaikki vieraat koirat pois. Onneks mä olin harjotellu Seitalla ja naapurin Lempillä koirankesytystä, niin mä osasin olla sille just niinku piti, eikä se sit viittiny mua purra, eikä hätyytellä. Mä kysyin siltä, voitaisko vaikka leikkii, mut se oli vähä tosikko. Yritti se kumminkin parhaansa, eikä meille sit tullu mitään kränää, vaikka se olikin sen reviiri.
Mä oon nyt sitte rippukoulun käyny ja rokotettu. Melkeen aikuinen koira siis ja kyllä sen matalampi ihminen ja Seitakin huomas, kun me palattiin kotiin. Matalampi sanoi, että mä olen muuttunu.Tietysti turkki oli vähä kasvanu ja haalistunut auringossa, mutta on mulle kuulemma tullu myös lisää itseluottamusta ja semmosta sisäistä voimaa, jonka Seitakin huomas.Ensi sitä tais vähä ärsyttääkin se ja se yritti vähä mitellä voimia mun kanssa. Mä en kumminkaan koskaan rupee oikeesti sen kanssa tappeleen. Mullon nääs kanttia ilman puremista ja rähinääkin. Todellinen vahvuus meillä koirillakaan ei riipu pelkästään lihaksista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti