Juu ei

Korkeempi tuli yöllä kotiin. Tänään päästiin sit sateesta huolimatta kunnon metsälenkille. Siellä mä sain erinomaisen idean, jonka piti ratkaista Pippininkin ongelmat, mutta jostain syystä korkeempi sanoi, et "juu ei". Must tuntuu, et ne ei arvosta mun pyrkimyksiä ollenkaan.

Näin se juttu meni: Siellä metsässä mä haistoin taas semmosen suuren otuksen, jollaisia mä oon vainunnu ja nähny joskus ennenkin. Nyt mä tuumasin kumminkin, että toi viedään kotiin. Se oli nimittäin ihan yksin matkassa ja meidän matalampi on Merrin kuolemasta saakka jauhanu kuinka yksinäinen Pippin nyt on , kun ei sillä oo lammaskaveria.

Olihan toi otus tietysti vähä isompi kuin Pippin, mutta oli niissä jotain samaa. Neljä sorkkaa ainaskin molemmilla. No, mä sit hain sen sieltä vähän kauempaa ja lähdin paimentaan sitä kohti korkeempaa ihmistä. Piti juosta aika paljon ja huutaa kovaa, mutta kyllä se sit liikkui ja ohjautui, kun mä topakasti komensin. Mut sitku se näki mun ihmisen, se tuli katumapäälle, eikä korkeempikaan vaikuttanu ollenkaan innostuneelta ideasta vaan käski mua tulemaan heti pois paimennushommista.

Niin mä sit huokasin vähä pettyneenä ja jätin homman sikseen. Se hirvi rymisteli takas mettään ja me ihmisen kans tultiin kotiin ilman uutta lemmikkiä. Kameraa ei tietenkään ollu mukana, kun satoi niin rankasti, mutta uskokaa pois, se otus oli iso ja kyllä mä luulen, että Pippin olis siitä tykänny.