Tänään meitä odotti Seitan kanssa tuommoinen tyrmistys, kun lähdettiin korkeemman kanssa tutulle reitille iltapäivälenkille. Ei ollut enää kaunista kullankeltaista oljensänkeä, pelkkä rapainen, mullistettu pelto vaan. Seita istahti hetkeksi sitä ihmettelemään, eikä näyttäny kovin onnelliselta, mutta kyllä me pian taas juostiin ja leikittiin. Rapaisessakin maisemassa voi pitää kivaa, kun on tarpeeksi hauskaa seuraa.maanantai 5. lokakuuta 2009
Tyrmistys
Tänään meitä odotti Seitan kanssa tuommoinen tyrmistys, kun lähdettiin korkeemman kanssa tutulle reitille iltapäivälenkille. Ei ollut enää kaunista kullankeltaista oljensänkeä, pelkkä rapainen, mullistettu pelto vaan. Seita istahti hetkeksi sitä ihmettelemään, eikä näyttäny kovin onnelliselta, mutta kyllä me pian taas juostiin ja leikittiin. Rapaisessakin maisemassa voi pitää kivaa, kun on tarpeeksi hauskaa seuraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mihin katosit yhtäkkiä jälkiä jättämättä?
VastaaPoistaKaipailee
Susanna
Savikossa saattaa koiran tassuun tarttua jokunen savinokare :) Ihan piänen olonen koera tuossa kuvassa :)
VastaaPoistaTuo pelto + kunnon vesisade = koirien mielestä kivaaaaaaa! :D
VastaaPoistaLumes tahtoi jättää blogiinsa Usmalle & kumppaneille haasteen aistien maailmasta. :)
VastaaPoistaEn minä minnekään kadonnut, Susanna :)
VastaaPoistaPäätin vaan nyt lopultakin ottaa etäisyyttä blogimaailmaan, kun se on ahdistanut jo jonkin aikaa. ei mitään dramaattista. Pientä uudelleensuuntautumista vaan :)
Juu, niin tarttuikin, Isopeikko, ja sit me jouduttiin taas hetkeks ulkoruokintaan, kunnes paakut putoili pois, mut ei se mitään. Häkkiruohikollakin on kiva juosta ja samalla puhdistuu tassut :)
VastaaPoistaPelto sattui tosiaan olemaan aika märkä, vaikei se ehkä kuvasta näy, Marika...seuraukset osaat varmasti arvata ;-)
VastaaPoistaKiitos leila. Heti huomenna käydään hakemassa :)