perjantai 18. joulukuuta 2009

Karvainen jouluenkeli

Meillon aika paljon karvaisia joulukoristeita, eikä se oikeestaan ihmisiä kuulemma haittaa muuten ku silloin, kun me pyritään syrjäyttään ne ei-karvaiset. Tänään mulle tuli vähä noottia, kun juoksin aamulla keittiöön joulutonttu suussa. Se oli semmonen pehmonen ja mukava ja katteli mua niin kutsuvasti TV-tason reunalta, mut lähempää tuttavuutta niiden kanssa ei kuulemma saa tehdä, eikä varsinkaan kattoo, mitä ne on syöny. Tylsääää.

6 kommenttia:

  1. Vuf Usma-sisko! Tieks mitä, mä kokeilin eilen, miltä lankakerä tuntuu suussa. Toi emäntä kutoi jotain vaatetta ja jätti jutun hetkeks lattialle. Pakkohan mun oli mennä sitä tutkimaan tarkemmin. Tuntui se aika jännälle! Mut sit emäntä tuli ja nappas sen multa pois. Ihmiset ei kuulemma tykkää pitää koirankuolalta haisevia lapasia käsissään. Pöh, sanon mä.

    VastaaPoista
  2. Juu, ei noi ihmiset oikeen tajuu meidän käsityöharrastuksia. Mäkin oon virkannu muutaman kerän ja aina tulee huutoa. Iloista joulua teille :)

    VastaaPoista
  3. Me ihmiset ollaan tosi sadistisia. Oikein kiusallamme asetellaan pilke silmäkulmassa kaikkia kivoja rimpsuja ympäriinsä, sitten annetaa satikutia kun joku karvaläjä menee koskemaan niihin ;)

    VastaaPoista
  4. peikolla onkin koirankarvasta kudotut lapaset. ne haisee mukavalle :)

    VastaaPoista
  5. Tottahan sitä nyt pitää maistaa, jotta mille se tonttu oikein maistuu!
    Jos vaikka kinkulta tai kermavaahdolta!

    VastaaPoista
  6. Karvaiset jouluenkelit
    ovat POP!

    VastaaPoista