Vaihtarit

Jotkut ei sitten osaa arvostaa hyvää vaihtokauppaa. Mä lainasin taas tänään kissojen kiipeilytelinettä, jotta pääsin ikkunasta kattoon, kun korkeempi lähti töihin. Tuli siinä hässäkässä vissiin vähän tönittyä tota Muskakissaa ja se joutui siirtymään sohvalle. Mä sit niinku hyvitykseksi peittelin sen hännällä, ettei sen vaan tuu kylmä, muttei se ainakaan tossa kuvassa näytä siltä, että olis ollu vaihtariin kauheen tyytyväinen.

Tietty se voi olla siitäkin nyreissään, kun se häntä sattu oleen märkä. Päästiin nimittäin tänäänkin Seitan kanssa lainakoiriks. Tällä kertaa meidät haki yks täti pitkälle lenkille. Satoi räntää ja siks me kastuttiin, mutta ei se mitään haitannu. Oli kivaa kumminkin.

Dognappaus

Tänään sattui aika hurja juttu, kun meidän pihalle tuli monta tyttöö ja poikaa. Matalampi puki meille valjaat ja lykkäs noin vaan meidät niitten vieraitten ihmisten mukaan. Seita oli kaikille ylen ystävällinen, niinku se tapaa kaikille ihmisille olla (koirat onkin sitten eri juttu)Se järkyttyy sydänjuuriaan myöten, jos se joskus törmää ihmiseen, joka ei tykkääkään kemanvärisistä lapinkoirista.

Mä nuuhkin ne ihmiset ensin tarkasti, mutta lähdin mukaan, kun ei ne vaikuttanu kovin epäillyttäviltä. Ne veikin meidät sit ihan tuttuun paikkaan, eli järvelle juoksenteleen. Saatiin telmiä vapaana ja käytiin tommosella mökillä, missä ollaan oltu joskus korkeemman ihmisenkin kanssa.

Kyllä ne sit palauttikin meidät ja matalampi oli siitä selvästi ilonen. Korkeempi sano niille ihmisille, että saa meitä lainata toistekin, eikä mullakaan oikeestaan mitään sitä vastaan oo, kunhan vaan muistavat lopulta tuoda takas. Essi tosin tossa just ilmotti, että ei olis väliks vaikkeivät toiskaan. Se olis kuulemma ihan mielellään ainoo koira. Niin se väittää, mut kyllä mä luulen, että senkin tulis meitä lopulta ikävä.

Roska päivässä

Meillä on Seitan ja korkeemman ihmisen kanssa ihan oma roska päivässä - kampanja. Joka päivä, kun me kävellään järvelle, mä poimin matkan varrelta jonkun kapineen mukaan. Ette usko mitä kaikkee ihmiset heittää tien varteen. Tänään suuhun osui tommonen jugurttipurkki. Ihminen sit ottaa sen roskan talteen, kun me on Seitan kanssa leikitty se valmiiksi ja me yhessä viedään se roskikseen.

Luomulelut, niinku kepit, toi Seita ja kissat, on mun mielestä parhaita, mutta toiseks kivoimpia on kyllä noi kierrätyslelut. On mukavaa, kun voi samalla leikkiä ja siivota. Matalamman kannattais varmaan kokeilla jotain samansuuntaista, kun se niin inhoo kaikkia huushollihommia.

Lapinkoiraa naurattaa

Tältä kuulemma näyttää, kun lapinkoiraa naurattaa. Tänään päästiin tooosi pitkälle lenkille. Aurinko paistoi ja juostiin niin lujaa, ettei pakkanen ehtiny puraista tassuun. Oli kuulkaa mukavaa.

Sylikoiria

Kuinka monta lapinkoiraa mahtuu yhdellä kertaa syliin? Riippuu varmaan koirista ja sylistä. Me Seitan kanssa mahdutaan korkeemman syliin molemmat, vaikkei se oo edes kovin levee ihminen.

Adoptio-orava

Meidän ihminen löysi tänään tämmösen jutun. Siinä kerrotaan semmosesta kissasta, joka adoptoi loukkaantuneen oravanpoikasen, jonka sen ihminen oli löytäny puistosta. Se oli kiltisti tehty varsinkin, kun monet muut kissat tekee oraville ihan kamalia juttuja.

Meille kuuluu hyvää, vaikka korkeempi ihminen onkin niin kiireinen, että sillä on juuttunu meidän kuvat kameraan. Siellä on meistä yks videokin, jossa näkyy, mitä me tehtiin, kun löydettin järveltä kala.

Seitan kuono on ruvennu päivettyyn. Se muuttuu sillai ihan punaruskeeks aina kevättalvella ja vaalenee taas kesällä. Se me huomattiin jo viime talvena. Multa lähtee kovasti jo pohjavilla, vaikka vielä onkin kovia pakkasia. Uus turkki onkin sitten ihan tumman ruskeeta, kunnes aurinko taas haalistaa.

Kai niitä kuvia joskus taas tulee. Siihen saakka voitte kattella tota adoptio-oravaa.

Vinskin herätyshuki

Me otukset yritetään vähä vuorotella ton matalamman herätyskellona. Korkeempaa onkin ihan turha yrittää väkisin herätellä. Siihen ei tehoo ydinpommikaan, jos sitä sattuu oikeen nukuttaan.

Meillon kaikilla vähä erilainen taktiikka niissä herätyshommissa. Mä yleensä jäähdytän ensin kuonon pihalla sopivan kylmäks ja käyn sitten tuikkaamassa matalampaa naamaan sillä märällä jääkalikalla. Essi luottaa paheksuvaan tuhinaan ja tepasteluun. Seita hyppää suoraan kimppuun ja Villiminttukissu pyydystää varpaita.

Vinskillä oli tänään persoonallinen taktiikka, kun se hiipi ensin lähelle kuin ujo pantteri. Sitten se luikahti peiton alle, asettui ihmisen vattan päälle ja rupes leipoon tassuilla. Vaikutusta varmaan tehosti se, kun ei se osaa kiskoo kynsiään kunnolla sisälle. Sit kun ihminen oli kunnolla mureutettu se maistoi sitä yksitellen joka sormesta.Mä vähä luulen, et sillä oli taas joku pentukohtaus. Sille tulee joskus semmosia, mut ihan turha on ihmisen pikkusormesta maitohanaa ettiä. Mä tiedän. Oon kans pentuna tutkinu asian.

Kun se oli saanu ihmisen ylös ja kahvinkeittoon, se sai palkaks Latzii ja raksuja ja sit oikin hyvä heittäytyy lempituolille ottaan ikkunan läpi aurinkoo.Päivän hommat oli niinku pulkassa.

Tahdissa, mars

Me ollaan Seitan kanssa hyviä tekemään samoja asioita samaan aikaan. Mä en osaa edes kuvitella, millasta olis, jos mullei olis Seitasiskoo.

Sekin taitaa tykätä musta, kun sillä oli taas viikonloppuna niin kova ikävä, kun me korkeemman kanssa käytiin ilman sitä monen tunnin autoreissulla hakemassa lampaalle heiniä.Se kuulemma kiipes siihen samalle kissantelineelle, missä mäkin tapaan kuikuilla ja katteli ikkunasta vähän väliä. Aina kun joku auto meni naapuriin, se luuli, että nyt me tultiin ja kipaisi ovelle odottamaan.

Aika koiramainen tapa sillä vaan on sanoo, että kiva, kun tulit takas. Kun me viimeinkin illalla palattiin, se nimittäin murras ku pieni karhu ja yritti kiskoo mun korvat irti.

Onks valmista jo?

Tänään me vissiin päästään ton korkeemman kanssa pilkistelemään kaloja järvestä. Mun pitää varmaan ottaa jotain leluja mukaan, kun Seita ei kumminkaan jaksa leikkii mun kanssa niin kauan, kuin me siellä ollaan. Se heittäytyy aina maate tilaisuuden tullen ja ryhtyy putsaamaan tassujaan, vaikka mua niiiiin leikittäis.

Onneks mullon kotona paljon leikkikavereita. Kisujen kanssakin voi nimittäin leikkii takaa-ajojuttuja ja semmosta. Muuten mulla tuliskin aika pitkäks, kun toi Seita on tommonen laiskamato. (Matalampi tossa yrittää huomautella, että HÄN kyllä tykkää kovastikin laiskamatokoirista. Ei aina tartte kuulemma olla niin puuhakas, mutta kun mä oon!)

Karvavarvas

Seita on aikamoinen karvavarvas ja tietty se on kovilla pakkasilla mukavasti lämpöistä. Se sitä kumminkin inhottaa, kun tassuihin tarttuu tommosia paakkuja. Tarttis varmaan laittaa käpäliin vaseliinia tai jotain, mutta vielä ei oo kokeiltu. Mä sit aina odottelen sen aikaa, kun se repii niitä palluroita pois. Sit voidaan taas juosta ja leikkiä.

Huono turkkipäivä

Ollaanhan me tietysti päästy vähän rähjääntymään tässä puolentoista kuukauden aikana, kun kynsisaksien lisäksi meidän harjatkin jäi vahingossa sinne entiseen kotiin. Musta on kumminkin aikamoista liioittelua ja epäkohteliastakin mennä laittaan musta tollasia kuvia julkisesti näytille. Mehän ollaan Seitan kanssa molemmat nättejä lapinkoiratyttöjä. Mulle sattui tossa ylemmässä kuvassa vaan vähän huono turkkipäivä.. ja silmä- ja korvapäivä...Nojooo.

Jaa mää vai?

-Usma, ootko sä kissa?
-Jaa mää vai..
-No sää just. Jos et oo, niin tuuppas alas sieltä kissojen kiipeilytelineeltä.