tiistai 9. helmikuuta 2010

Tahdissa, mars

Me ollaan Seitan kanssa hyviä tekemään samoja asioita samaan aikaan. Mä en osaa edes kuvitella, millasta olis, jos mullei olis Seitasiskoo.

Sekin taitaa tykätä musta, kun sillä oli taas viikonloppuna niin kova ikävä, kun me korkeemman kanssa käytiin ilman sitä monen tunnin autoreissulla hakemassa lampaalle heiniä.Se kuulemma kiipes siihen samalle kissantelineelle, missä mäkin tapaan kuikuilla ja katteli ikkunasta vähän väliä. Aina kun joku auto meni naapuriin, se luuli, että nyt me tultiin ja kipaisi ovelle odottamaan.

Aika koiramainen tapa sillä vaan on sanoo, että kiva, kun tulit takas. Kun me viimeinkin illalla palattiin, se nimittäin murras ku pieni karhu ja yritti kiskoo mun korvat irti.

2 kommenttia:

  1. Mun mieleistä
    ihan soma tapa;
    murrata, ja sitten
    vähän pelmuuttaa
    tai kurmoottaa:D

    VastaaPoista
  2. Se niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin tykkäs :)

    VastaaPoista