Karvarukkanen kainalossa

Seita näyttää tällä hetkellä kuulemma loppuun käytetyltä karvarukkaselta, kun sillä on niin kauhee karvanlähtö, mutta on siitä täällä nätimpiäkin kuvia, joten ei kai se pahastu näistäkään.

Me tarvittais nyt kyllä vähän neuvontaa tässä ihmisen kasvatuksessa, kun toi matalampi meinaa olla niin hankala. Näitä kuvia ottaessaan se taas nuputti siitä, että karvanlähtösiä, kuraisia koiria ei sais pitää sängyssä, mutta missäs sitten, kysyn vaan.

Niitten aikaisemmat koirat ei kuulemma oo koskaan saanu kiivetä sänkyyn tai edes sohvalle. Meillä meni jonkin aikaa niin, että jos toi matalampi kielsi jotain, niin käytiin kysymässä korkeemmalta ja sehän lupas aina. Niin me sitten lakattiin kyselemästä tolta matalammalta mitään, mitä se vois kieltää. Kaikki pissahätäjutut ja nälkäasiat tarttee kyllä hoitaa sen kautta, kun toi korkeempi on vähän kovakorvanen, mutta kyllä se matalampi semmoset jutut ihan hyvin hoitaa.

Näissä arkaluonteisimmissa asioissa me nyt sitten toimitaan just niinku Seita tuossa kuvassa, että ensin turvaan korkeemman kainaloon ja sit vaan kysytään matalammalta, että mites meinaat tän homman hoitaa...Toi nuputus vaan joskus kiusaa, niin että mitenköhän sen sais loppumaan?