maanantai 27. syyskuuta 2010

Seita kans

Seita halus kans ittestään tommosen satukuvan tänne. Yleensäkin se haluu aina kaikkea sitä, mitä jollakin muulla on. Se on sen luonne.

Tänään me oltiin vähä tuhmia ja karattiin siltä naapurin sedältä, joka hakee meitä mukaan marjaan. Me häivyttiin vaan, eikä kerrottu minne. Se huuteli meitä melkeen puoli tuntia ja sit, kun lopulta tultiin takaisin , haistiin kuulemma kamalalle.

Kivaa meillä kyllä oli ja kun tultiin kotiin, mä menin heti kertoon sen matalammalle sänkyyn, kun se nukkui siellä vielä. Jostain syystä se ei oikeen ilahtunu, vaan nousi ylös aika vikkelästi ja mutisi jotain pahankurisista, karkailevista haisunäädistä..

3 kommenttia:

  1. Se on hiano kuva. Ja tulittehan te takasin, ettekä häipyneet. Ihmiset vaan eivät ollenkaan ymmärrä ajan luonnetta. Eivätkä aromien tarjoilemaa iloa.

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva Seitasta. Ja aiemmin Usmasta myös. Käyn täällä päivittäin hakemassa iloa elämääni. Pidän tavastasi kirjoittaa elämän pienistä sattumuksista.

    Terveisin: S pohjanmaalta.

    VastaaPoista
  3. Ei, niin Isopeikko. Ihmisillä on oikeestaan aika kummallinen maku tuoksujen suhteen - mun miälestä ainaski.

    Kiva, kun käyt, S :)

    VastaaPoista