Muistattekos vielä tuon pienen, ruskean pojan? Enää se ei ole yhtä pikkuinen...Yhtenä iltana, tuolla kylällä, me ajeltiin korkeemman ihmisen kanssa autolla tosi komean, ruskean lapinkoirapojan ohi. Sen taluttajakin näytti aika tutulta. Unnihan se siinä oli oman ihmisensä kanssa.
Kun korkeempi kertoi matalammalle kotona, mitä se oli nähny, matalamman päähän iski villi idea. Se ryntäs tietokoneelle tutkimaan jotain, tuumas niin, että savu nousi päästä ja sitten kirjoitti sähköpostia. Tänään tuli vastaus, joka sai sen pomppimaan ilosta. Seitalle on viimeinkin löytynyt sopiva sulhanen ja se on toi mun isoksi kasvanut pieni UNNI!
Meidän ihmiset on useinkin naureskellu vähän hölmölle ajatukselle, että Seitan ja mun vahvuudet ja heikkoudet on niin erilaiset, että meidät yhteen länttämällä vois tulla maailman täydellisin koira. Unni on aika pitkälti samanlainen ku mä, ja hassua kyllä ne ei Seitan kanssa ole ollenkaan liian läheisiä sukulaisia, vaikka Seita onkin mun täti. Ei vaan oo hoksattu aiemmin edes tarkistaa.
Vielä pitää tietysti tarkastaa Unnin lonkat ja silmät, mutta sen suhteen ollaan optimistisia. Jos kaikki menee, niinku toivotaan, ens kesänä saattaa meillä sitten olla pieniä Seitanpoikasia. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea ennustaa, kun Seitan juoksut on aina olleet vähän epämääräiset, mutta nyt näyttää sentään jo lupaavalta!
Vai perheenlisäystä sitä suunnitellaan! Hyvää uutta vuotta saa varmaan jo nyt toivotella näin mukavien sulhaskuulumisien takia.
VastaaPoistaTai jospa Seitalle kuitenkin löytyisi jokin vähän vanhempi uros ja sitten Seitan pennulle teettäisi pennut Usman pennun kanssa, niin saisi Unnikin kasvaa ensin kunnolla aikuiseksi? :) Siinä olis sitten jo yks seuraava sukupolvi valmiiksi suunniteltuna, tietty mikäli terveysasiat olis kunnossa. :)
VastaaPoistaKiitos, Villiviini! Onnellista alkavaa vuotta sinne teillekin.
VastaaPoistaEnköhän minä nyt kuitenkin osaa ja saa nämä asiat suunnitella ihan itse, Leila.
Käsittääkseni mitään vahinkoa ei tässä olla kenellekään tekemässä ja paljon parempi on minusta valita nuori uros, jonka taustan, luonteen ja terveyden tuntee kunnolla, kuin puolituntematon, vanhempi uros, josta ei tiedä kuin omistajan kuvauksen verran. Näitä uroksia, kun on tässä nyt tullut toistakymmentä harkittua ja tutkailtua:(
Uijuijui. Tätä juttua seurataan meidän suunnalta suurella mielenkiinnolla. :)
VastaaPoistaMinäkin kyllä hieman karsastan alle kaksivuotiaiden urosten käyttöä - oli miten tunnettu tausta tahansa. Mieluusti uros saisi olla vähintään kolme tai neljä.
VastaaPoistaEi sitä oikein vuosikkaasta osaa päätellä, että millainen se on aikuisena ja luonnekin vielä kehittyy. Tiedä mitä teini-ikä tuo tullessaan, että sietääkö toisia uroksia lainkaan.
Itse ainakin toivoisin, että vähintään urokselta olisi silmät tarkattuna kahteen kertaan.
Onhan Jippoakin kysytty jo pari kuukautta sitten isäksi, mutta sen isyys koittaa vasta lähempänä kolmea ikävuotta.
Kyllä sitä varmasti vanhempi uros löytyy.. onhan noita. :)
Kuulkaapas nuoret neidit. Vaikka kommentointitila onkin avoin, toivoisin, että kommentoijat ymmärtäisivät yleiset hyvän käytöksen rajat. Tämä ei ole mikään yleisöäänestyksen paikka, enkä ole pyytänyt teiltä mielipidettä tähän valintaan. Koulutukseni, perehtyneisyyteni ja elämänkokemukseni puolesta katsoisin olevani riittävän pätevä tekemään tällaiset päätökset ilman toisten puuttumista. Mielipiteitä saa olla, mutta olisin kiitollinen, jos ilmaisisitte ne ennemmin jossain muualla kuin tässä blogissa, jonka olen yrittänyt pitää harmittoman hyväntuulisena ja ystävällisenä paikkana, vapaana kaikenlaisista oikeaoppisuuden väännöistä, joita tuntuu olevan nykyään koiraharrastajien keskustelupalstat pullollaan.
VastaaPoistaJalostustoiminnassani noudatan Kennelliiton sääntöjä ja eläinsuojelulakia, enkä usko, että kenelläkään on syytä epäillä minua minkäänlaisesta hyötymistarkoituksesta tässä toiminnassa, joten mitäs, jos ohjaisitte guu ja leila nevontapalvelunne tästä lähtien muualle.
Ahaa, Outi...ettei vaan olisi teidän laumassa kissapaimenkoiran tarve harkinnassa.. ;)
VastaaPoistaEn ole enää nuori enkä neiti enkä kommentoi pentuasiaa, niin kirjoitanpa tänne. Ylläoleva pidempi kirjoituksesi herätti kummastusta minussa koiraihmisenä. Blogisi on suhteellisen seurattu koirapiireissä, joita juuri kritisoit. Koska olet vanha ja viisas, niin tiedät varmaan sanonnan merkityksen "Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas". Peräänkuulutit yleisiä hyviä rajoja blogi kommentoinneissa, tuosta kirjoituksesta niitä rajoja ei löytynyt etsimälläkään. Ainut asia mikä mieleeni tuli kirjoitustasi lukiessa on se, että oma mielipiteesi on mielestäsi ainoa oikea ja olet jumalasta seuraava, etkä suinkaan alaspäin. Onnea tulevien valintojen suhteen, koskeepa ne sitten blogiin kirjoittavien ikää, sukupuolta, ihonväriä tai what ever makes you happy tai sit vaikka sitä sulhasta. Laita kuitenkin ohjeet tonne jonnekkin ketkä saa kirjoittaa ja mitä saa kommentoida ja miten.
VastaaPoistaJa anonyymina tietysti, kuinkas muuten! Todennäköisesti siksi, kun hyvän kaverin mielipidettä kritisoitiin.
VastaaPoistaEn katso olevani tilivelvollinen kasvattajana tekemistäni ratkaisuista blogissa, jossa kuvitteellinen "USMA" esiintyy kertojahahmona.
Kasvattajaksi minut on hyväksynyt kurssin jälkeen Kennelliitto. Muutakin asiantuntemusta alalta on tullut hankittua, enkä tosiaan usko, että geenit ovat ainoa asia, joka koiran käyttäytymiseen tai fyysiseen kehitykseen vaikuttaa. Näin ollen esim. tuo kolmen vuoden raja uroskoiran jalostuskäytössä (joka on kommentoijan henkilökohtainen mielipide, jolle minä ainakaan en ole löytänyt mitään tieteellistä perustetta)on melko järjetön sikäli, että siihen mennessä viimeistään on omistaja onnistunut kouluttamaan koirastaan omien tapojensa ja vahvistamiensa käyttäytymismallien mukaisen.
Se, mikä minua loukkaa ja raivostuttaa on tapa, jolla leila ja quu kommentoivat tätä tekstiäni, jossa ei missään kohtaa kysytä mielipidettä tai neuvoa. Mahtaisivatkohan he tulla tarjoamaan minulle "asiantuntemustaan" kasvokkain ja miltä heistä tuntuisi, jos minä menisin heidän blogeihinsa arvostelemaan heidän koiranpitoaan?
Onko heistä jompi kumpi esimerkiksi pitkän linjan kasvattaja tai omaako edes pidemmän kokemuksen koiranpidosta kuin minä (38 vuotta)?
Siinäkin tapauksessa odottaisin hieman vähemmän alentuvaa kommentointitapaa.
Netissä julkaistu mielipide muuttuu helposti kollektiiviseksi totuudeksi, vaikkei sillä olisi mitään faktapojaisia perusteita. Tässä tapauksessa odottaisin nyt vastapuolelta jotain muitakin perusteluita kuin "minun mielestäni" ja " musta tuntuu".
Vastaan anonyymina edelleen, tietysti, sillä se vaihtoehto täällä näyttää olevan. Koska otit tämän nimettömyyden esille, niin kerro miksi itse et ole laittanut nimeäsi reilusti esille? Yksi niistä monista kriteereistä kasvattajia/koiria valitessani on ollut juuri avoimuus ja se, että voin ottaa kasvattajasta ja hänen arvoistaan sekä toimintatavoistaan selvää, ennen kuin otan yhteyttä soittamalla. Moneen on jäänyt ottamatta se puhelu, koska prioriteettimme ovat olleet hyvin erilinjaiset.
VastaaPoistaAika karkeasti lokeroit minut jonkun "kaveriksi" kirjoitukseni vuoksi, ja vain siksi, että arvostelin tapaasi vastata blogisi lukijoille. Edelleenkään en ota kantaa kasvatukseesi vaan siihen, että jos oletat, että blogissasi kirjoitetaan kauniisti ja hyviä tapoja noudattaen, niin olisi varmaan suotavaa, että tekisit myös itse niin. Tai sitten laita ne säännöt, että muut olkoon hiljaa tai voi kirjoitella diiba daabaa ja onnitteluja.
Tämä on nyt viimeinen viesti, jolla vaivaudun sinulle vastaamaan anonyymi. Tähän mennessä tästä blogista ei ole ollut tarvetta sulkea yhtäkään kommentoijaa ulos, eikä poistaakaan muita kuin venäläläisen markkinointisivun viestejä.
VastaaPoistaOlen luottanut siihen, että ihmiset löytävät itsestään edelleen kyvyn kunnoittaa toisen rajoja, olla ystävällisiä ja lempeitä, vaikka tämän päivän nettikulttuuri suosiikin toisenlaista viestintää. Ennen tätä en ole joutunut pettymään.
Tunnut olevan kovin vakuuttunut siitä, että tarkoitukseni on tämän blogin avulla myydä jotain (pentuja? itseäni?)
Olen perustanut tämän blogin tallettaakseni ja jakaakseni noiden karvakorvien tuottamaa iloa itselleni ja mahdollisille lukijoilleni. Siinä hengessä aion jatkaa toistaiseksi edelleen.
Jos tämä olisi jonkinlainen markkinointisivusto, kai minä tällä koulutuksella älyäisin laittaa henkilötietoni esiin ;)
Minusta on sinänsä kunnioitettavaa se, että joku haluaa puolustaa jotain hyvänä pitämiään arvoja tai ystäviään, mutta toisten oikeuksien polkeminen ei ole siihen oikea keino ja edelleen minä pidän oikeutenani valita koirani jalostusuroksen itse ja pidättäytyä ottamasta vastaan neuvoja, joita en ole pyytänyt.
Nyt ei tarvitse enää etsiä! :) Kyllä sen "tuntee" kun oikea kohdalle osuu, kaikkea onnea Seitalle tulevaa odottaessa :)
VastaaPoistaJa hyvää uutta vuotta!!
En kyllä mielestäni alentuvaan tapaan kommentoinut. Eipä tänne sitten kannata kenenkään kommentoida jos rakentavat kommentit ei ole tervetulleita - sen kuvan nyt tuosta viestistäsi sain.
VastaaPoistaVapaasti voit tulla kommentoimaan minun tekstejäni ja kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Tuskinpa minun koiranpidostani mitään arvosteltavaa löytynee. Harvalla koiralla on niin hyvät oltavat kuin meillä (paljon liikuntaa, koirakavereita, koulutusta, kattavat terveystarkit, sääntöjä, hyvät ruoat ja rakkautta..)ja se on minulle kaikkein tärkeintä maailmassa, että omat koirani ovat tasapainoisia ja onnellisia.
Koiranpitotaustaa löytyy pienestä naskalista saakka 10 uroskoiran + useiden kaverien suomenlapinkoiraurosten tiimoilta ajallisesti lähes saman verran kuin sinultakin (vain pari hassua vuotta vähemmän)ja siitä syystä toivoisin, että käytetyt uroskoirat olisivat vanhempia on yksiselitteisesti se, että koiran luonne muuttuu iän karttuessa.
Monen uroksen kehityksen pennusta aikuiseksi on tullut nähtyä.Onhan nyt kymmenkuinen pentu ihan eri luonteinen kuin kaksi-kolmivuotias. Ihan ilman omistajan toimiakin.
Tuskinpa minä tai Leilakaan tyrkytti ohjeita sinulle, kunhan vaan keskustelimme asiasta ja ilmaisimme omat mielipiteet.
Tuossa mainitsit, että minun mielestäni-lauseet eivät ole riittäviä. Faktaa on että monet tervesilmäiseksi todetut koirat on seuraavassa tarkissa todettu sairaiksi. Sekin pohjaa siihen, että mitä vanhempi uros eli enemmän silmiä tarkattu, niin sen parempi.
Minusta mielipiteiden vaihtaminen on hieno asia, eikä siitä kannata suuttua. Aina on ihmisiä jotka ovat eri mieltä kanssasi, näin se vaan on.
Eikä kukaan kyllä polkenut sinun oikeuksiasi, ei todellakaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää valintoihisi. Toivotaan, että Unni saa hyvät terveystarkastustulokset ja siitä kasvaa oiva nuori mies.
Onnea täältäkin tulevaan!!
VastaaPoistaJokaisella varmasti on oikeus omiin mielipiteisiin, niin myös omiin valintoihin :) Turhaa niistä kaikkien kiistelemään ja toisiaan neuvomaan ellei apua pyydetä.
Koirien sukulaisia taaksepäin selailemallakin pystyy hieman kartoittamaan mikä on suvun kokonaistilanne, se kertoo jo paljon enemmän kuin yksittäisen koiran terveystarkastuksen tulos :)
Hienoa että löytyi läheltä potentiaalinen sulho kuitenkin!!
Kiitos ymmärtämyksestä Piia :)
VastaaPoista