Tänään kävi Ainulle nolosti. Se on ruvennu temppuilemaan metsälenkille lähdettäessä niin, että ei mene korkeemman ihmisen luo eteiseen, kun se kutsuu, vaan juoksee matalamman luo olkkariin ja esittää, ettei sitä huvita lähteä ollenkaan. Tänään, kun korkeempi oli kutsunu tarpeeks monta kertaa, siltä paloi käämi ja niin me lähdettiin ilman Ainua.Ipana ei meinannu uskoa tapahtunutta todeksi. Naama pitkänä se ensin katteli ovellepäin ja odotti, että korkeempi kumminkin palais sitä hakemaan. Kun se aikansa korvat höröllä kuunteli, se viimein tajus, että auto oli tosiaan jo lähteny pihasta, eikä sitä otettu mukaan. Ällistyneenä se kyseli matalammalta, että eihän näin voi pienelle koiralle tehdä ja matalampi kertoi karun totuuden, että kyllä korkeempi voi.
Ehkä se ens kerralla älyää olla konstailematta.
Niin siinä käy, kun ei uskota kuka käskee. Lapsi kokeilee rajojaan.Täytyy välillä testata kuka määrää ja ketä. Taisi Ainu oppia.
VastaaPoistaLeena
Oho mikä temppu! Ehkä Ainu oppi kerrasta?
VastaaPoistaElämä opettaa... :)
VastaaPoistaHahaa ! Samaa ilmiötä oli meidän neidillä yhdessä vaiheessa. Muutaman kerran piti toistaa sitä, että lähdin takasin sisälle, kun ei lenkkikaveri ollu suostuvainen. Nopeasti oppi, että ei sovi pelleillä. :D
VastaaPoistaMy käytiin tänään Mikkelissä hakeen tyttärelleni toinen mäykky saman värinen, kun pinja. On se niin lutusen ihan, kunhan vaan pinja suhtautus hyvin uuteen tulokaseen. Oli kuulemam ottanut aika rajusti yhteen. Miten teillä koirat on suhtautunut, kun pentu on tullut teille ? antaisitko mulle vähän neuvoja meen huomenna hoitaa niitä.Pinja on nyt yli kaksi vuotias. Mää pelkään, että se vielä satuttaa pientä. Sasu koira ei ole vielä tavannut lähi etäisyydeltä pientä. Saas nähdä miten vanhus suhtautuu... Kyselee Taina, sasu, pinjan ja stella.
VastaaPoistaNiinpä, Leena ja Leila...Näyttää tosiaan siltä, että oppi meni kerralla perille, Naukulan Mamma ja Cathlyn. Tänään oli ipana jo ihan reippaana jonossa, kun kaulapantoja pujoteltiin.
VastaaPoistaTeilläpä on jännä joulu tiedossa, Taina. Minä kyllä lähinnä valvoisin tilannetta mahdollisimman rauhallisesti ja pitäisin huolta siitä, että myös vanhempi koira saa huomiota, eikä arvojärjestystä räikeästi rikota (esim. antamalla ruokaa ensin tai ainoastaan pikkuiselle)
Meillä Usma ja Seita ovat melkein saman ikäiset ja olivat ylimmät ystävät heti ensi hetkestä , kun tapasivat. Edellisellä lapinkoirallamme ja sekarotuisellamme oli vuoden verran ikäeroa, eikä niistä koskaan tullut ylimpiä ystäviä (molemmat narttuja). Eivät onneksi kuitenkaan ottaneet yhteenkään kuin yhden ainoan kerran.
Tutustumisvaihe niillä oli varsin pitkä, emmekä moneen päivään uskaltaneet jättää niitä kahdestaan minnekään, koska vanhempi koiramme ei selvästikään pitänyt pennusta.
Toivottavasti teillä kaikki menee hyvin. Pikkumäykyt ovat kyllä tosi suloisia :)