I'm back, eli minä, Usma, oon taas takas kotona. Korkeempi vaihtoi leirille viimeiseksi päiväksi Ainun, että sekin tottuis vähän ihmispentujen paimennukseen, mutta niistä jutuista mä kerron joskus myöhemmin.Seita oli kauheen ilonen, kun mä tulin kotiin. Oli kiva olla pitkästä aikaa kahdestaan, ilman Ainua. Siitä matalampi sai inspiksen kattella meidän vauvakuvia. Ne on kyllä vähän noloa katteltavaa, kun mä näytin ihan apinalta tossa iässä ja kuvatkin on kauheen suttusia..
Mutta Seita oli kyllä söpö. Se oli just tullu meille ja me tykästyttiin toisiimme heti. Kattokaa vaikka tosta ylemmästä kuvasta kuinka ylpee mä olin mun uudesta pikkusiskosta. Pidin tassusta kiinni, ettei kukaan vie sitä multa pois.
Me leikittiin vaikka mitä yhdessä - niinku nyt tommosta kissanpiilotusta. Kyllä me leikitään vieläkin, mutta vähän isompien koirien leikkejä ..ja nyt on Ainukin mukana. Me molemmat tykätään siitä kovasti, mutta oi, noita aikoja..
Kun te olitte pieniä, olitte te myös söpöjä. Kun te olette isoja, olette te myös söpöjä! ♥
VastaaPoistaVoi anteeksi Usma, mutta minulta pääsi aivan hervoton nauru, kun katsoin kuvaasi lukematta vielä tekstiä.Matalamman vertaus osui kyllä ihan nappiin.Sinussa on ollut tuolloin kieltämättä kovasti yhdennäköisyyttä apinan kanssa.No, isona sinusta on kyllä tullut ihan söpö, niinkuin teistä kaikista.
VastaaPoista-Sari
Oi noita koiran pentuaikoja... Antoi kipinän itsellekin selailla poikien lapsuuskuvia. Nousi pintaan paljon hassuja ja liikuttaviakin muistoja. On nuo koirat vaan antaneet paljon elämyksiä ja hyviä fiiliksiä tässä vuosien varrella. <3
VastaaPoistaHah, Älä vaan suutu mutta,kyllä sinä tosiaan apinalta näytät tuossa yläkuvassa. Kuitenkin tosi söpöliinejä molemmat. Ja miten sinä pidät kaveria kauniisti kädestä. Ihana kuva.
VastaaPoistaLeena
Mä arrrrvasin, että tää mene tämmösiks apinajutuiks. Ei oo reiluu matalammalta ottaa ensiks huonoja kuvia ja sitte vielä pistää ne esille. Hmph. Onneks sentään vähän mun sisäinen söpöys vissiin kuultaa noissakin läpi.
VastaaPoista