Eilenyönä mentiin matalamman kanssa pissalenkille kahdestaan, kun Usma on vieläkin jossain töissä ja Ainu lähti yökylään yhen pojan luo. Kävi sit sillai, että just kun me oltiin yhen ison peltitalon kohdalla, kaikki katuvalot sammui. Se oli aika paha juttu, kun mä muutenkin vähän pelkään sitä taloa, siks kun sieltä sisältä kuuluu joskus kovaa kolinaa ja katosta tulee paljon savua niinku siellä olis vankina joku vihainen lohikäärme, joka potkii.Mä sit vähän säikähdyin, niin että se koko pissaamishommakin meinas jäädä sikseen, kun mä lähdin kiskoon takas kotiinpäin. Matalampi kumminkin pysäytti mut, kumartui rapsuttaan ja sanoi, et se voittaa kaikki lohikäärmeet ja pimeessä vaanivat möröt ihan kuus nolla, eikä mun tartte pelätä sen kanssa mitään.
Kun siitä just hiipi ohi naapurin kissa ja kauempana tiellä tuli ihmisensä kans yks yökyöpeli karhukoira, mä yritin ehdottaa matalammalle semmosta diiliä, että jos se hoitelee ne möröt ja lohikäärmeet, niin mä pidän huolen kaikista nelitassuisista. Mä oon nimittäin aika pippurinen, vaikka pieni oonkin ja tosi hyvä irvistään. Mut matalampi vakuutti, ettei mun tartte kantaa huolta niistäkään. Se oli olevinaan niin päättäväinen, että mä esitin uskovani sitä ja saatiin sit lopulta se pissahommakin hoidettua - sen lohikäärmeen takapihalle peräti.
Mäkin pelästyin eilen ku meijän katolt tuli lunta. Luulin ekaks et siel on se kummitus ku asuu meil mut ei sit ollukaan. Mun häntä ei tajunnu sitä ihan heti.
VastaaPoistaOnneks sait pissattuu. Matalampi osaa sit olla aika vakuuttava. Hyvä juttu se.
Juu, joskus kestää jonkin aikaa, ennenku tieto kerkee häntään asti. Mulla se häntä menee silleen lotjoon, kun pelottaa. Sulla vissiin nytkyy sillee hauskasti niinku meidän kissoilla, Helmi.
VastaaPoista