Mitäs siitä nyt sitten, jos ääni on vähän hmm... kuuluvampi. Tuleepahan ainakin asiat selväks. Eikä se koko ajan kilju. Silloon vaan, kun ihminen ei tuo tarpeeks nopeesti puuroo tai päästä sitä vapaaks leikkimään silloon kun se tahtoo. Semmonen se on tuo meidän Unni.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Semmoinen on Unni
Mitäs siitä nyt sitten, jos ääni on vähän hmm... kuuluvampi. Tuleepahan ainakin asiat selväks. Eikä se koko ajan kilju. Silloon vaan, kun ihminen ei tuo tarpeeks nopeesti puuroo tai päästä sitä vapaaks leikkimään silloon kun se tahtoo. Semmonen se on tuo meidän Unni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikä siinä ole mitään pahaa, jos pienellä koiralla on iso ääni. Paitsi silloin jos naapurin täti on jo nukkumassa. Paijaukset Unnille.
VastaaPoistaKerrostaloon muuttaminen olisi kyllä tuollaisen äänivaran väärinkäyttöä. Muuten voisin jopa alkaa harkitsemaan kauppoja Unnista, joka on tullut jo uniinkin.
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä tuosta naapurin tädistä ja kerrostalosta - silläkin uhalla, että Usma ja korkeempi mököttävät minulle edelleen :)
VastaaPoistaOnpa muuten kiva, uusi tunnuskuva. Villiviini.
Unni vaikuttaa tosi hyvältä tyypiltä. Voit olla tosi ylpeä äiti-koira. Kyllä hän varmaan isompana lakkaa huutamasta :D
VastaaPoistaKiltisti sanottu, Leena. Kyllä pikkukoirat tosiaan joskus muuttuu kasvaessaan paljonkin, mutta ei tietysti voi olla ihan varma. Sitä mä vaan en ymmärrä, miks koiran meteli on niin paljon pahempi asia kuin ihmisen meteli. Noi ammattikoulun pojat päristelee ja ulvottaa renkaitaan tossa tiellä kaiken aikaa, eikä meidän matalampi ihminenkään mitään kovin hiljasta sorttia oo, eikä siitäkään kukaan valita, paitsi ehkä toi korkeempi.. joskus.
VastaaPoista